Kehitysyhteistyö rakentaa turvallisuutta
Suomen kehityspolitiikan tulevaisuudesta on käyty syksyllä vilkasta keskustelua. Orpon hallituksen leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat tämän kuluvan vaalikauden aikana yli 1,3 miljardia euroa.
Hallituksessa istuvat kokoomus ja perussuomalaiset vaikuttavat olevan yhteisymmärryksessä tavoitteestaan leikata kehitysyhteistyöstä ensi vaalikaudella vielä satoja miljoonia euroja lisää.
Tosin äskettäin jälkimmäinen näistä kahdesta puolueesta on tämän päälle julistanut tavoitteekseen lakkauttaa kehitysyhteistyön kokonaan, pois lukien Ukrainan kanssa tehtävän yhteistyön, jonka sentään kerrotaan jatkuvan.
Maamme turvallisuus vahvistuu hyvän kansainvälisen maineemme kautta. Suomi tunnetaan maailmalla konfliktien ratkaisijana ja luotettavana kumppanina, joka tekee töitä kestävän kehityksen puolesta. Meidän oma kehityksemme viimeisen reilun sadan vuoden aikana on myös kertomus Suomesta, josta olemme kansainvälisesti ylpeitä.
Kehitysyhteistyö on myös näistä lähtökohdista Suomen ulkosuhteille hyödyllistä. Suomella on pitkäjänteisiä strategisia tavoitteita kansainvälisessä politiikassa sekä visioita siitä, millaisessa maailmanpoliittisessa ympäristössä haluamme elää.
Kehityspolitiikan rahoituskriisi on joissain argumenteissa myös ikävää seurausta tarpeesta sopeuttaa valtiontaloutta ja muun muassa ohjata rahaa puolustukseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että turvallisuutta tuovat myös muut toimet kuin tärkeät satsaukset aseellisiin kyvykkyyksiimme.
Globaalit kriisit heijastuvat Suomeenkin. Estettävissä olevat terveys-, ruoka- ja köyhyys- kriisit voivat lisätä maailman sotilaallisten konfliktien määrää ja aiheuttaa ihmisille paljon kärsimystä.
Laajassa kuvassa YK:n ja muiden kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen rahoituskriisit voivat näkyä muun muassa siinä, että yhä enemmän ihmisiä joutuu lähtemään kotoaan pakolaisiksi.
Tämä keskustan periaateohjelman lainaus kuvastaa mielestäni sitä maailmankuvaa, jota osaltaan myös kehitysyhteistyöllä edistetään:
”Keskustalaisuuden ytimeen kuuluu oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansallisen eheyden puolustaminen vaikeinakin aikoina. Sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys on meille kaiken perusta. Olemme rauhan puolella väkivaltaa ja sotaa vastaan. Emme hyväksy valtion rajojen muuttamista muutoin kuin sopimusteitse ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.”
Suomen erittäin hyvä maine globaalien ongelmien ratkaisussa on yksi valteistamme, kun Suomi hakee YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä kaudelle 2029–2030.
Tämän kampanjan tukemisen tulisi mielestäni olla yksi tärkeimmistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista tavoitteista seuraavalle hallitukselle.