Lukijalta: Hyvinvointia arjessa
Viime viikon uutisissa todettiin jotenkin ihmetellen, että opettajat viihtyvät työssään niin kutsuttujen huono-osaisten alueiden kouluissa. Mitä tai missä nuo kyseisen leiman saaneet koulut ovat? Termi huono-osainen kuulostaa viime vuosisadan puolivälin sosiaalipoliittiselta lausahdukselta.
Kaiken takana ovat taloudelliset haasteet, ja on ymmärrettävää, että joissakin syrjäisemmissä kouluissa kuluja lisäävät muun muassa koulumatkat.
Terveydenhoidossa tuntuvat jatkuvasti olevan uutisotsikoissa työntekijöiden ja konkreettisten hoivapaikkojen karsiminen. Kukaan ei hakeudu hoitoon huvin vuoksi, ja suomalainen on sisukas sairastaja ennen kuin hakeutuu ammattiauttajan pariin.
Ikääntyvä väki tarvitsisi enemmänkin ennakoivaa hoivaa kuin lopullista lepuuttamista letkuissa.
Liikunta on hyväksi kaikille, ja tiettyihin arkiliikunnan muotoihin kannustaminen olisi mediassakin syytä keskittyä, esimerkkinä omatoiminen aterian valmistaminen alusta loppuun mahdollisimman vähän teollisesti käsitellyistä raaka-aineista.
Multaperunat ostettuna tai jopa omasta pellosta kesän kuluessa kasvatettuna kuoritaan ja keitetään ajan kanssa. Samoin muut juurekset, ja mukaan eläinkunnan sopivaa tuotetta metsästettynä, kalastettuna tai sopivasti kaupan hyllyltä kaapattuna.
Viikkosiivous, pyykkäys ja mankelointi ovat sopivaa arkiliikuntaa. Samalla siisteys ja puhtaus tuovat sopivaa mielenrauhaa, kaikenlaista viihtyisyyttä ja hyvää mieltä.
Suomalaiset ovat kahvikansaa, ja tuo juoma on monelle tarjonnut terapiahetkiä ja sopivia taukoja arkisessa aherruksessa. Kaikki nautinnolliset aineet ovat liiallisessa käytössä haitallisia ja rahapussiakin rasittavia.
Hyvinvoiva arki ei kaipaa kahvia vahvempia voimajuomia tai tehopillereitä. Arjessa ahkeroidaan aikansa, ja on myös lupa tai luonnollinen hetki olla väsynyt, jopa turhautunut.
Turhautumista aiheuttavat juuri nuo alati muuttuvat hyvinvointi- ja muut peruspalvelut. Terveet ja topakat arkirutiinit eivät ole pysähtyneisyyttä tai tylsyyttä vaan elämän sujumista hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa virkaatekevä ja asioiden sujumisesta vastaava taho hoitaa hommansa.
Kulttuuri ja taide ovat kiistaton osa arkista hyvinvointia. Kansalaisilla, jotka haluavat ja osaavat harrastaa vaikkapa kuvataidetta, pitää olla yhteiskunnan tarjoamat näyttelyestradit, kuten on musiikilla ja urheilulla.
Käsityöosaajia ja monenlaisia materiaalien hallitsijoita on näyttävine kotikokoelmineen, mutta ne eivät juuri saa ansaitsemaansa näkyvyyttä.
Kulttuurikoordinaattori voisi olla jokaisessa kunnassa ja päätoimisesti informoisi erilaisten osaajien näyttelyistä ja esittelyistä. Kuvallisen kulttuurin tuotteet virittävät usein virkistävää hyvinvointia arkiseen aherrukseen.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/