Lukijalta: Kiitos Keskustanuoret
”Ei ole olemassa entisiä keskustanuoria, on vain ikuisia keskustanuoria”. Yritän muistaa tämän lentävän lausahduksen loppuelämäni ajan, kun tulevana viikonloppuna jäsenyys tässä poliittisten nuorisojärjestöjen lippulaivassa päättyy iän tullessa täyteen.
Reppuun on jäänyt paljon oppeja, muistoja ja tuttavuuksia. Mutta ennen kaikkea rohkeutta.
Oli kyse sitten rohkeudesta laittaa itsensä likoon ehdokkuudella vaaleissa, astua pönttöön pitämään puhe tai rohkeus kokeilla jotain aivan uutta, ihan politiikan ulkopuolella.
Kuinka paljon käyttämätöntä potentiaalia saataisiin muutettua teoiksi, jos tätä nuorisojärjestössä saatua rohkeutta saataisiin edes hippunen annettua jokaiselle ihmiselle!
Suurta rohkeutta on olla poliittisesti omaa mieltään. Tärkeimpiä oppeja, mitä matkaan heti jo alussa tarttui, oli, että kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.
Jos teemme liittokokouksessa jonkin päätöksen, se sitoo ennen kaikkea liiton johtoa ja liittohallitusta. Liiton viralliset kannat sitovat ensisijaisesti vastuupaikoilla olevia, on heidän tehtävänsä pitää kovinta ääntä niiden puolesta. Näinhän asia on teoriassa puolueenkin puolella.
Keskustanuorissa poliittinen rohkeus on havaintojeni perusteella aivan omaa luokkaansa. ”Sapiskaa sediltä” on tullut aika rankastikin, jos nuorisojärjestö ottaa liian reippaasti kantaa.
Ylisukupolvisessa keskustaliikkeessä osataan kuitenkin hyvin nopeasti siirtyä torumisesta rakentavan keskustelun kautta isälliseen kannustamiseen. Muissa puolueissa on kuulemani mukaan toki samanlaisia kokemuksia.
Niin olen kuullut puhuttavan, sillä vaikka aate erottaa, ikä yhdistää. Jos jonkin tärkeän asian voi sanoa oppineensa, niin sen, että kyllä niissä kilpailijoissakin on pääsääntöisesti ihan hyviä tyyppejä. Vasemmistonuorista perussuomalaisiin.
Politiikkaa kun tehdään kaikissa toimielimissä yli puoluerajojen, niin demonisointi ja eristäminen eivät ole kovin järkevää politiikkaa. Ihmisiä hekin vain ovat, omine heikkouksineen, unelmineen ja piirteineen, ovat vain eri mieltä.
Kun kovimmat haastajat nykyaikana kaikilla nuorisojärjestöillä ovat kuitenkin Netflix ja TikTok, ratkaisuja pitäisi etsiä entistä enemmän yli poliittisten rajojen.
Kaikista tärkein opittu rohkeus on kuitenkin rohkeus visioida. Visio on se tulevaisuudenkuva, jota me tarjoamme suomalaisille. Aikana, jolloin on todella monia, lannistavilta tuntuvia haasteita, vision tarjoaminen on erittäin haastavaa. Juuri sen takia sellainen täytyykin tarjota.
Keskustanuorten toivoisin jatkossakin kirittävän ukkopuoluetta entistä kovemmin vision tarjoamiseen.
Etsikkoaika oppositiossa kun on tähän mennessä tuonut keskustan suuren yleisön silmissä muistettavimmiksi visioiksi ministeriöiden lakkauttamisen ja työttömien simputtamisen korsupolkujen koristelu -tyylisellä täytetyöllä. Muutakin on toki esitetty, mutta riittääkö se ison kuvan maalaamiseksi?
Kaikesta huolimatta, toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat. Itseensä luottava liike, joka ei pelkää sisäistä debattia, vaikeita aiheita ja joka haluaa muuttaa maailmaa, saa asioita aikaan. Oli se liike sitten puolue, poliittinen nuorisojärjestö tai jokin muu asiaansa uskova yhdistys.
Juuri siinä tosin piilee keskustalainen heikkous tässä ajassa; onko meillä rohkeutta luottaa itseemme? Nuorten puolelta tätä rohkeutta ainakin löytyy.
Yhteenvetona kuluneesta 11 vuodesta, jotka olen toiminut keskustanuorissa, käteen jää rohkeuden lisäksi kokemus yhteisöstä, jossa henki on hyvä ja jossa ihminen kohdataan ihmisenä. Riippumatta siitä, mistä on alun perin kotoisin, missä asuu, mikä on koulutukseltaan, paljonko tienaa tai ketä rakastaa.
Aatteellisena kotina, jossa annettiin mahdollisuuksia ja kannustettiin. Jossa yhdessä seisottiin suoraselkäisesti keskellä, tehden yhdessä parempaa Suomea.
Oscar Lang
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/