Unkari 1956 | Lännen radioasema ruokki kapinoivien unkarilaisten toivoa – apua ei koskaan tullut

Unkarin kansannousu

Lokakuun 23. päivänä 1956 Budapestissa syttynyt Unkarin kansannousu oli yksi kylmän sodan dramaattisimmista ja käänteentekevimmistä tapahtumista.

Kun kansannousun alkamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta, sen perintö herättää yhä kansainvälistä ja poliittista keskustelua. Opiskelijoiden rauhanomaisena mielenosoituksena alkanut protesti laajeni muutamassa päivässä aseelliseksi kapinaksi Neuvostoliiton ylivaltaa ja Mátyás Rákosin stalinistista hallintoa vastaan.

Toivo vapaudesta murskautui marraskuun 4. päivänä, kun Neuvostoliiton joukot aloittivat suurhyökkäyksen ja kukistivat vallankumouksen ylivoimaisella sotilaallisella voimalla. Tuhansia unkarilaisia kuoli, ja noin 200 000 ihmistä pakeni maasta länteen.

Kansannousun aikana ja sen jälkeen huomio kiinnittyi myös lännen tiedonvälitykseen, erityisesti Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n salaisesti rahoittamaan Radio Free Europeen (RFE).

Münchenistä lähettänyt radio tarjosi vaihtoehtoista tietoa, jota Unkarin kommunistihallinto pimitti. Sen toiminta herätti kuitenkin myös vakavaa arvostelua. János Kádárin myöhempi kommunistihallinto väitti propagandassaan vuosikymmenten ajan, että RFE oli CIA:n ohjauksessa lietsonut kapinan.

Monet unkarilaiset puolestaan kokivat tulleensa lännen hylkäämiksi. Osa oli tulkinnut radio-ohjelmien retoriikan merkiksi siitä, että länsimaat tulisivat heidän avukseen. Sotilaallista apua ei koskaan tullut.

Historiantutkimus piirtää monimutkaisemman kuvan. RFE ei aiheuttanut kansannousua eikä järjestelmällisesti luvannut länsimaiden sotilaallista väliintuloa. Sen tunnepitoiset kommentaarit, poliittiset kannanotot ja yksittäiset taktiset neuvot kuitenkin ylittivät paikoin tavanomaisen uutisradion tehtävän rajat.

Unkarin tiedonvälitys oli 1950-luvun alussa tiukasti kommunistihallinnon ja salaisen poliisin ÁVH valvonnassa. Stalinin kuolemaa vuonna 1953 seuranneet uudistukset, joita pääministeri Imre Nagy ajoi, herättivät toivoa. Mátyás Rákosin paluu valtaan kuitenkin kiristi oloja uudelleen.

Kansalaisten tyytymättömyys kyti pinnan alla. Ulkomaisten radioasemien kuuntelu oli yleistä häirinnästä ja rangaistusten uhasta huolimatta.

RFE:n ohella unkarilaiset seurasivat BBC:tä, Voice of Americaa (VOA) ja Vatikaanin radiota sekä muita eurooppalaisia asemia. Ne välittivät tietoa muun muassa Nikita Hruštšovin helmikuussa 1956 pitämästä salaisesta puheesta, jossa tämä arvosteli Stalinin rikoksia, ja Puolan Poznańin kesäkuisista työläismielenosoituksista.

RFE erottui joukosta poliittisesti hyökkäävämmällä tyylillään. Sen unkarinkielisessä toimituksessa työskenteli kommunismia vastustavia emigrantteja, joille kotimaan vapautuminen oli henkilökohtainen ja poliittinen tavoite.

Radiokanava oli osa Yhdysvaltain kylmän sodan aikaista psykologista sodankäyntiä. Washington puhui Itä-Euroopan vapauttamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiristä, mutta ei ollut valmis sotilaallisesti irrottamaan alueen maita Moskovan otteesta.

Tässä piili RFE:n toiminnan perustava ristiriita: radio ylläpiti toivoa vapaudesta, vaikka Yhdysvallat ei ollut valmis ottamaan suursodan riskiä sen saavuttamiseksi.

Kansannousu alkoi tiistaina 23. lokakuuta 1956, kun opiskelijat marssivat Budapestissa esittämään 16 kohdan vaatimuksensa. Niihin kuului muun muassa vapaita vaaleja, sananvapautta ja Neuvostoliiton joukkojen vetäytymistä.

Kun ÁVH:n vartijat avasivat tulen Unkarin radion rakennuksen edustalle kokoontuneita mielenosoittajia kohti, tilanne kärjistyi aseelliseksi yhteenotoksi. Osa Unkarin armeijan sotilaista asettui kapinallisten puolelle, ja aseita päätyi mielenosoittajille.

RFE seurasi tapahtumia tiiviisti ja välitti myös paikallisten kapinaradioiden lähetyksiä, joita oli vaikea kuulla Budapestin ulkopuolella. Lähetysten sävy ei aina pysynyt viileän asiallisena.

Lokakuun 28. päivän tienoilla RFE:n ohjelmissa esitettiin taktisia neuvoja, muun muassa sissisodankäynnistä. Joissakin lähetyksissä käsiteltiin myös polttopullojen käyttöä panssarivaunuja vastaan. Tällaiset sisällöt olivat ristiriidassa toimitukselle annettujen ohjeiden kanssa, joissa varoitettiin puuttumasta kapinan sotilaalliseen kulkuun.

RFE arvosteli aluksi ankarasti myös Nagya ja tämän hallitusta. Osa kommentaattoreista pelkäsi maltillisten uudistusten säilyttävän kommunistisen järjestelmän sen sijaan, että ne johtaisivat perusteelliseen muutokseen. Tämä linja oli ristiriidassa Yhdysvaltain virallisen politiikan kanssa, jossa painotettiin varovaisuutta ja rauhanomaista kehitystä.

CIA:n johtaja Allen Dulles raportoi presidentille 20. marraskuuta 1956, ettei RFE ollut käytettävissä olleen aineiston perusteella lietsonut kansannousua eikä suoraan tai epäsuorasti luvannut amerikkalaista sotilasapua. Hän myönsi kuitenkin, että radio oli paikoin samaistunut kapinallisten tavoitteisiin ja tarjonnut taktisia neuvoja.

Lähetysten ongelma ei siis ollut yksinkertainen lupaus lännen armeijoiden saapumisesta. RFE:n poliittinen ja tunnepitoinen sävy saattoi kuitenkin vahvistaa kuulijoiden toivoa siitä, ettei länsi antaisi kansannousun kukistua.

Presidentti Dwight D. Eisenhowerin hallinto ei halunnut ajautua sotaan Neuvostoliiton kanssa. Unkari sijaitsi syvällä Neuvostoliiton hallitsemassa itäblokissa, eikä Washingtonilla ollut realistista suunnitelmaa maan vapauttamiseksi sotilaallisesti. Suora väliintulo olisi voinut johtaa suurvaltojen väliseen sotaan ja mahdollisesti ydinsodan uhkaan.

Tilannetta monimutkaisti samaan aikaan kärjistynyt Suezin kriisi. Israel hyökkäsi Egyptiin lokakuun lopussa, minkä jälkeen Britannia ja Ranska aloittivat omat sotatoimensa Egyptiä vastaan. Yhdysvallat vastusti liittolaistensa hyökkäystä. Kriisi vei kansainvälistä huomiota Unkarista ja paljasti länsivaltojen keskinäisiä ristiriitoja.

Marraskuun 4. päivänä Neuvostoliiton panssarit vyöryivät Budapestiin. Pääministeri Nagy ilmoitti aamulla kello 5.20 radiossa Neuvostoliiton hyökkäyksestä ja vetosi kansainväliseen apuun. Hallituksen ministeri István Bibó jäi parlamenttitaloon ainoana hallituksen edustajana, kun neuvostojoukot ottivat rakennuksen hallintaansa.

Nagy hakeutui turvaan Jugoslavian suurlähetystöön. Hänelle ja muille lähetystöstä poistuneille annetuista lupauksista huolimatta hänet pidätettiin ja vietiin Romaniaan. Salaisen oikeudenkäynnin jälkeen hänet teloitettiin kesäkuussa 1958.

Neuvostoliiton asettama Janos Kádárin hallinto aloitti ankarat puhdistukset. Tuhansia ihmisiä vangittiin ja satoja teloitettiin. Kansannousun kukistaminen jätti unkarilaisiin syvän pettymyksen ja katkeruuden.

Kádárin propaganda käytti hyväkseen kokemusta lännen hylkäämisestä ja syytti ulkomaisia radioasemia kapinan lietsomisesta. Näin se pyrki siirtämään vastuuta pois Neuvostoliiton sotilaallisesta väkivallasta ja Unkarin kommunistihallinnon omista toimista.

Kansannousun jälkeen RFE:n lähetyksiä ja toimituskäytäntöjä tutkittiin Yhdysvalloissa ja Länsi-Saksassa. Arvioissa arvosteltiin liian tunnepitoisia kommentaareja, poliittisesti yksipuolisia kannanottoja ja yksittäisiä taktisia neuvoja.

Myös lähetys, jossa marraskuun 4. päivänä vihjattiin lännen myötätunnon käytännön ilmenemisen olevan odotettavissa, nostettiin vakavaksi virheeksi.

Selvitykset eivät kuitenkaan osoittaneet, että RFE olisi järjestänyt kansannousun tai järjestelmällisesti luvannut sotilaallista apua. Tutkimukset ovat myös korostaneet eroa sen välillä, mitä lähetyksissä tosiasiassa sanottiin ja miten kuulijat ne muistivat ja tulkitsivat. RFE:n rinnalla muutkin ulkomaiset asemat vaikuttivat siihen, millaisia odotuksia unkarilaisille syntyi.

Kansannousun syyt olivat Unkarin sisäisissä ristiriidoissa, vuosien sorrossa ja kansalaisten vapaudenkaipuussa. RFE välitti tietoa ja ilmaisi tukea kapinallisille, mutta sen retoriikka saattoi kasvattaa perusteettomia odotuksia lännen toimista.

Unkarin syksy 1956 oli yhä muistettava oppitunti tiedonvälityksen vastuusta kriisin keskellä. Kun ihmiset ovat valmiita maksamaan vapaudestaan hengellään, toivon ja lupauksen välinen ero voi muuttua kohtalokkaaksi.