Historia | Carl Zeiss Jena oli valon valtias varjojen valtakunnassa – Itä-Saksan optiikkajättiläinen herätti kunnioitusta lännessäkin

Historia

Lokakuussa 1946 Thüringenin kukkuloiden syleilyssä uinuva Jena sai vieraita, joita kaupungissa ei ollut odotettu.

Puna-armeijan sotilaat ja Neuvostoliiton viranomaiset olivat tulleet tehtaille ja koteihin, ja pian kävi selväksi, ettei kyse ollut tavanomaisesta miehitysvallan tarkastuksesta. Ihmisiä määrättiin lähtemään, ja rautatieasemalle alkoi kertyä tavaraa, jota ei ollut tarkoitettu Saksan jälleenrakennukseen.

Junien mukana lähti kohti itää hienomekaanisia koneita, optisia mittalaitteita, tuotantovälineitä, piirustuksia ja vuosikymmenten aikana kertynyttä teknistä osaamista. Kohteena oli Carl Zeiss Jena, yritys, joka oli tehnyt pienestä saksalaisesta kaupungista yhden maailman optiikan keskuksista.

Kyse oli Neuvostoliiton Operaatio Osoavihimista, jossa Saksan miehitysvyöhykkeiltä siirrettiin Neuvostoliittoon kokonaisia teollisuuslaitoksia, tuotantovälineitä ja niiden mukana myös osaamista.

Carl Zeissin tarina oli jo ennen toista maailmansotaa legendaarinen. Fyysikko Ernst Abben ja lasimestari Otto Schottin ansiosta Jenasta oli muotoutunut paikka, jossa matematiikka ja käsityötaito sulautuivat ennennäkemättömällä tavalla yhteen. Kun sota keväällä 1945 päättyi, Jena löysi itsensä historiallisesta risteyskohdasta.

Amerikkalaiset joukot ehtivät kaupunkiin ensin ja ymmärsivät yhtiön arvon. Yhdysvaltain armeija vei länteen joukon Zeissin johtavia tiedemiehiä ja insinöörejä sekä runsaasti teknisiä asiakirjoja ja muuta aineistoa.

Läntiseen Saksaan siirrettiin yhtiön historiikin mukaan 77 johtavaa tiedemiestä ja insinööriä. Kun Thüringen myöhemmin luovutettiin sopimusten mukaisesti Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle, puna-armeija löysi Jenasta tehtaan, jonka johtoa ja keskeistä osaamista oli jo viety länteen.

Neuvostoliiton vastaus oli tyly ja mekaaninen. Lokakuussa 1946 alkaneen Osoaviahim-operaation aikana Zeissin tuotantolaitoksia purettiin laajasti ja koneita rahdattiin itään. Jena menetti suuren osan teollisesta kapasiteetistaan.

Lähes 300 optiikan ja lasiteollisuuden asiantuntijaa vietiin Neuvostoliittoon. Suurin, yli sadan hengen ryhmä sijoitettiin Krasnogorskiin Moskovan lähelle. Heille rakennettiin eräänlainen ”kultainen häkki”: elintaso saattoi olla neuvostoliittolaisittain korkea, mutta vastineeksi seurasi ankara valvonta ja pakko jatkaa työskentelyä Neuvostoliiton hyväksi.

Kun neuvostoinsinöörit olivat oppineet saksalaisten taidot ja kotimainen tuotanto pyöri omillaan, saksalaiset kävivät tarpeettomiksi – ja joissakin tapauksissa myös turvallisuusriskiksi, sillä he tiesivät paljon Neuvostoliiton sotilasteknologiasta.

Palautukset alkoivat vaiheittain vuodesta 1950 lähtien. Saksalaisten asiantuntijoiden työskentelyssä seurasi niin sanottu ”jäähdyttelyjakso”, jolloin heitä siirrettiin vähitellen pois arkaluonteisista sotilaallisista projekteista ja heidän tietonsa pyrittiin saattamaan vähemmän käyttökelpoisiksi.

Suurin osa Jenasta Neuvostoliittoon viedyistä asiantuntijoista palasi Itä-Saksaan ja jatkoi työskentelyään uudelleenrakennetussa VEB Carl Zeiss Jenassa.

Operaatio Osoavihim oli tyly ja väkivaltainen pakkosiirtojen järjestelmä, mutta samalla se siirsi Neuvostoliiton käyttöön valtavan määrän saksalaista teknistä osaamista. Se vauhditti merkittävästi Neuvostoliiton sotilas-, optiikka- ja avaruusteknologian kehitystä sodanjälkeisinä vuosina.

Prosessissa syntyi kylmän sodan omituisin teollinen kaksintaistelu, jonka osapuolina olivat Länsi-Saksaan rakennettu Carl Zeiss Oberkochen ja Jenaan uudelleen rakennettu VEB Carl Zeiss Jena.

Vuosikymmeniä lakituvissa käydyssä ”kahden Zeissin sodassa” molemmat osapuolet taistelivat oikeudesta käyttää Zeissin nimeä ja tunnuksia eri puolilla maailmaa. Vuoden 1971 Lontoon sopimuksessa tuotemerkin käyttöä jaettiin käytännössä eri markkina-alueille: Jena sai vahvan aseman sosialistisissa maissa, Oberkochen puolestaan Länsi-Saksassa ja useilla läntisillä markkinoilla.

DDR:n sosialistinen yhtenäisyyspuolue SED tajusi nopeasti, että Zeiss Jena oli maan tehokkaimpia valtteja osoittaa oman järjestelmänsä teknistä suorituskykyä. Syntyi valtion tukema kombinaatti, joka kasvoi lopulta yli 70 000 työntekijän jättiläiseksi.

Jena alkoi syöttää markkinoille optiikkaa, joka teki Itä-Saksasta merkittävän valokuvaus- ja optiikkamaan. Dresdenissä valmistetut Praktica-kamerat nousivat kansainväliseen maineeseen. Ne olivat mekaanisia työjuhtia, jotka toivat järjestelmäkamerat tavallisen kansan ulottuville myös Länsi-Saksassa, Suomessa ja Britanniassa.

Mainetta niittivät myös Jenan legendaariset linssit: Pancolar, Flektogon, Tessar ja ennen kaikkea Sonnar. Ne tunnettiin terävyydestään ja monien mallien kauniista taustan epäterävyydestä eli bokehista.

Samalla Neuvostoliitossa saksalaisen perinteen hedelmät elivät omaa elämäänsä. Zeiss Ikonin Dresdenissä valmistamien Contax-kameroiden tuotantoa yritettiin sodan jälkeen käynnistää uudelleen Neuvostoliitossa, ja tuotantolaitteistoa siirrettiin Kiovaan. Siellä syntyi myöhemmin kuuluisa Kiev-kameroiden sarja.

Zeissin klassisesta Biotar-linssistä puolestaan kehitettiin neuvostoliittolainen Helios-44, jota valmistettiin miljoonittain Zenit-kameroihin. Myös kuuluisat Jupiter-linssit olivat läheistä sukua Zeissin Sonnar-rakenteille, ja niiden optiset ratkaisut sovitettiin neuvostoliittolaiseen tuotantoon.

Kuvitelma siitä, että Zeiss Jena olisi ollut pelkkä sosialistisen mallityöläisen onnela, murskautui kesäkuun 17. päivänä 1953.

DDR:n johdon kiristettyä työnormeja Jenan optikot ja hienomekaanikot pudottivat työkalunsa. Zeissin työntekijät marssivat lakon kärjessä kaupungin torille vaatimaan vapaita vaaleja ja kommunistihallinnon eroa.

Vastaus oli tyly: Neuvostoliitto julisti poikkeustilan ja toi panssarivaunuja kaduille. Yksi kapinan johtohenkilöistä, Zeissin työntekijä Alfred Diener, tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin.

Tukahduttamisen jälkeen tehtaalla opittiin pragmaattiselle linjalle, jota leimasi jatkuva taloudellinen paine. DDR tarvitsi kipeästi länsivaluuttaa eli D-markkoja, ja maan johto valjasti tähän erityisesti Alexander Schalck-Golodkowskin johtaman salaisen KoKo-organisaation eli Kommerzielle Koordinierungin. Samalla Stasi rakensi Zeissille tiukan valvontakoneiston.

Zeiss Jena myi länteen monenlaista teknologiaa ja teollisuustuotteita, joista DDR sai kipeästi tarvitsemiaan valuuttatuloja. Tehtaan insinöörejä vahdittiin kansainvälisillä messuilla, sillä lännen houkutus oli suuri, ja teollisuusvakoilu oli kylmän sodan aikana jokapäiväistä.

Zeissin kaltaiselle huipputeknologian valmistajalle vakoilu oli kaksisuuntaista. Stasi pyrki hankkimaan tietoja Länsi-Saksan Oberkochenin tehtaista, kun taas länsimaiset tiedustelupalvelut olivat kiinnostuneita Jenan teknologisesta osaamisesta.

Optisen osaamisen huipentuma nähtiin avaruudessa. Carl Zeiss Jena oli kehittänyt MKF-6-monispektrikameran, joka pääsi avaruuteen ensimmäisen kerran syyskuussa 1976 Sojuz 22 -lennolla. Kamera kuvasi maapalloa useilla eri aallonpituusalueilla ja teki Jenan optisesta osaamisesta näkyvää koko maailmalle.

Noin 170-kiloinen optinen hirviö oli aikansa edistyksellisimpiä kaukokartoituslaitteita. Kamerassa oli kuusi erillistä, tarkasti synkronoitua kuvauskanavaa, jotka kuvasivat maapallon pintaa eri valon aallonpituuksilla. Noin 260 kilometrin korkeudelta se pystyi erottamaan parhaimmillaan noin kymmenen metrin kokoluokan yksityiskohtia.

MKF-6 oli monikäyttöisyyden riemuvoitto. Sitä voitiin käyttää muun muassa maatalouden, vesitalouden, geologian ja kaivostoiminnan tutkimiseen. Monispektrinen kuvaus paljasti ihmissilmälle näkymättömiä eroja kasvillisuudessa, maaperässä ja veden ominaisuuksissa. Suorituskykyinen kaukokartoituskamera oli luonnollisesti kiinnostava myös sotilaallisesta näkökulmasta.

Kameraa varten Jena kehitti myös MSP-4-monispektriprojektorin, jolla eri kaistoilta otetut mustavalkoiset kuvanegatiivit voitiin yhdistää ”väärävärikuviksi”.

Tuloksena syntyi psykedeelisiltä näyttäviä karttoja, joissa kasvillisuus saattoi erottua kirkkaanpunaisena ja vesistöt tummina. MKF-6 osoitti, että kun kyse oli puhtaasta fysiikasta, valosta ja lasista, DDR pystyi edelleen kilpailemaan maailman parhaiden kanssa.

1980-luvulle tultaessa kylmän sodan rintama siirtyi lasista piihin. Tietokonevallankumous vaati mikrosiruja, ja mikrosirut vaativat litografialaitteistoja – äärimmäisen tarkkaa optiikkaa, jolla piikiekot voitiin valottaa.

DDR:n puoluejohtaja Erich Honecker päätti tehdä Carl Zeiss Jena -kombinaatista mikroelektroniikan keihäänkärjen. Tehtaalle ja sen yhteydessä toimineisiin tutkimuslaitoksiin kaadettiin valtavia summia rahaa. Kombinaattiin kuulunut Dresdenin mikroelektroniikan tutkimuskeskus onnistui kehittämään muun muassa oman yhden megabitin muistisirun.

Sosialistisen talouden kankeus iski kuitenkin vastaan. Se mikä toimi yksittäiskappaleina hiotussa optiikassa, ei toiminut samalla tavalla massatuotannossa. DDR:n mikroelektroniikka jäi teknologisesti jälkeen lännestä, ja huipputeknologiaan käytetyt valtavat resurssit rasittivat muutenkin tehotonta taloutta.

Kun Berliinin muuri murtui syksyllä 1989, VEB Carl Zeiss Jena oli mahtava, mutta taloudellisesti ontuva jättiläinen. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 kaksi veljestä – idän ja lännen Zeiss – kohtasivat jälleen. Jättimäinen kombinaatti pilkottiin, mutta sen ydin säilyi.

Tänä päivänä Jena tunnetaan edelleen nimellä Lichtstadt – Valon kaupunki. Carl Zeiss AG:n pääpaikka on Oberkochenissa, mutta Jena on edelleen yksi konsernin tärkeistä toimipaikoista ja samalla merkittävä lääketieteellisen optiikan, fotoniikan, laserteknologian ja puolijohdeteollisuuden keskus.

Valokuvaajien ja videokuvaajien keskuudessa DDR-ajan linssit ovat kokeneet uuden renessanssin. Digitaalisten kennojen kliinisessä maailmassa monet kuvaajat etsivät vanhojen Flektogonien ja Pancolarien tarjoamaa ”luonnetta”, omaleimaista piirtoa ja valon taittumisen synnyttämiä ominaisuuksia.

Itä-Saksa oli poliittinen vankila ja taloudellisesti tehoton järjestelmä, joka haihtui historian lehdille. Rautaesiripun takaisessa pimeydessä hiotut linssit olivat kuitenkin kestävää laatua, ja Jenan mestarien vangitsema valo jatkaa yhä matkaansa.