Toimittajalta | Kuningas Harald jää historiaan suosittuna, kansanomaisena ja suvaitsevaisena hallitsijana
Alt for Norge eli kaikki Norjan puolesta. Ne sanat kuningas Harald V valitsi viralliseksi motokseen noustessaan Norjan kuninkaaksi vuonna 1991.
Ja Norjan puolesta Harald pyrki toimimaan aina elämänsä loppumetreille saakka. Perjantaina kuollut 89-vuotias kuningas ei väistänyt velvollisuuksia viimeisinä vuosinaankaan, vaikka terveys alkoi osoittaa heikkenemisen merkkejä.
Meille tasavaltalaisille suomalaisille voi olla vaikea ymmärtää, mitä monarkin menehtyminen kansakunnalle merkitsee. Hänen poismenonsa on taitekohta, johon päättyy yksi aikakausi koko maan historiassa.
Harald jää norjalaisten muistiin suosittuna, kansanomaisena ja suvaitsevaisuutta korostavana hallitsijana.
Kuningas Haraldin elämään osuu monia modernin Norjan historian käännekohtia.
Hän syntyi vuonna 1937 aikaan, jolloin norjalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen otti ensiaskeliaan.
Harald oli ensimmäinen Norjassa syntynyt prinssi 567 vuoteen. Tämä siksi, että Norja oli itsenäistynyt lopullisesti Ruotsista vain kolmisenkymmentä vuotta aiemmin vuonna 1905. Hänen isoisänsä valittiin tuolloin Norjan kuninkaaksi.
Haraldista tuli pakolainen vain kolmevuotiaana, kun natsi-Saksa valloitti Norjan keväällä 1940.
Nuori kruununperijä kuljetettiin dramaattisten vaiheiden jälkeen Ruotsiin turvaan äitinsä prinsessa Märthan sekä sisarustensa kanssa.
Ruotsista matka jatkui Suomen Petsamon kautta Yhdysvaltoihin presidentti Franklin D. Rooseveltin suojiin. Isä ja isoisä pakenivat sotavuosiksi Lontooseen Norjan pakolaishallituksen kanssa.
Kuninkaalliset palasivat takaisin Osloon toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945. Hurraavat kansanjoukot ottivat vastaan kahdeksanvuotiaaksi kasvaneen prinssin ja hänen perheensä. Norjalaisille se symboloi vapauden hetkeä: maa oli selvinnyt!
Puolustusliitto Natoon Norja liittyi perustajajäsenenä vuonna 1949.
Harald näki läheltä Norjan vaurastumisen ja kehittymisen pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Muutosten myötä modernisoitui koko Norja.
Harald itse oli yksi lenkki siinä, kun hän valitsi elämänsä rakkauden tavallisen kansan keskuudesta. Se oli tuon ajan kuninkaallisille vielä harvinaista.
Isälle, kuningas Olaville, avioliitto liikemiehen tyttären Sonja Haraldsenin kanssa ei aluksi sopinut. Harald odotti kaikkiaan yhdeksän vuotta ja uhkasi lopulta olla astelematta koskaan alttarille yhtään kenenkään kanssa.
Lopulta isän oli suostuttava. Rakkaudesta valittu avioliitto onnistui. Häitä juhlittiin vuonna 1968. Se sulatti myös kansan sydämet. Harald ja kuningatar Sonja ovat pysyneet vuosikausia suosittuina kuninkaallisina.
Samalla Harald tuli uudistaneeksi merkittävästi perinteisiin jumiutuvien kuningashuoneiden käytäntöjä. Tavisten kanssa avioitumisesta on tullut kuninkaallisille nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Norjan tasa-arvoistumisen myötä tasa-arvoistui myös kuningashuone. Norjassa kruununperimys sallittiin molemmille sukupuolille vuonna 1990.
Haraldin pojantyttärestä Ingrid Alexandrasta tullee aikanaan Norjan ensimmäinen naispuolinen hallitsija yli 600 vuoteen.
Harald ei ole myöhemmin rajoittanut myöskään lastensa kruununprinssi Haakonin tai prinsessa Märtha Louisen oikeutta sitoutua haluamiensa ihmisten kanssa.
Ei, vaikka kruununprinssin avioliittoaikeet epämääräisessä piireissä nuorena liikkuneen yksinhuoltajaäidin Mette-Maritin kanssa nostattivatkin aikanaan otsikoita.
Haraldin sallivuus herätti 2000-luvun alkuvuosina ihailua ympäri maailmaa. Norja nähtiin modernina ja tasa-arvoisena yhteiskuntana, jossa perheiden moninaisuus saa näkyä myös kuningashuoneessa.
Elämänsä viime vuosina Harald tosin joutui näkemään myös sen, kun kuningashuone joutui ennennäkemättömiin kriiseihin.
Kohuja nostattivat prinsessa Martha Louisen ratkaisut enkelikouluineen sekä avioliitto shamaani Durek Verrettin kanssa.
Erityisen raju isku kuningashuoneelle oli viime talvena paljastunut kruununprinsessa Mette-Maritin tiedettyä laajempi yhteydenpito seksuaalirikollinen Jeffrey Epsteiniin.
Myös Mette-Maritin pojan Marius Höibyn seksuaalirikossyytteet ja oikeudenkäynti tekivät ruman lommon suoraan kuningasperheen kiillotettuun kilpeen.
Olisivatko Harald ja kuningashuone voineet toimia kaikissa näissä kohuissa jämäkämmän, Norjassa kysyttiin.
Kuningas pysyi kuitenkin Norjaa yhdistävänä voimana myrskyjen jälkeenkin.
Hän onnistui säilyttämään kansan silmissä kuninkaallisen arvokkuuden, mutta olemaan samalla mutkaton, huumorintajuinen, helposti lähestyttävä ja urheilua innokkaasti fanittava ihminen.
Holmenkollenin kuninkaallisesta aitiosta hänen tutun hahmonsa muistavat myös monet suomalaiset.
Sieltä kuningas katsoi kisa toisensa perään, kun Norjan urheilijat lykkivät maaliin voittajina ja maailmanmestareina.
Kuningas myös liikkui aktiivisesti itse. Hän edusti Norjaa kilpapurjehtijana kolmissa olympialaisissa.
Harald osoitti olevansa vahva arvojohtaja puhumalla painokkaasti Norjasta yhteiskuntana, jonne mahtuvat kaikki erilaisista taustoista ja suuntautumisista huolimatta.
Kun prinsessa Märtha Louisen ensimmäinen puoliso Ari Behn teki itsemurhan vuonna 2019, puhui Harald avoimesti elämän hauraudesta ja mielenterveyden hoitamisen tärkeydestä.
Se koettiin poikkeuksellisen inhimilliseksi ja henkilökohtaiseksi puheeksi kuninkaalta.
Kenties vahvimmin kuninkaan merkitys tuli esiin kesällä 2011, kun koko Norja pysähtyi viiltävän surun järkyttämänä. Terrori-iskut Oslon keskustaan ja Utoyan saarelle veivät 77 ihmisen hengen.
Televisiokuvissa nähtiin avoimesti ja vuolaasti itkevä kuningas, joka lohdutti lapsiaan menettäneitä surevia ihmisiä.
Puheissaan hän korosti yhteisöllisyyttä, myötätuntoa ja demokratiaa vihan ja koston sijaan. Sille puheelle olisi kipeästi tarvetta edelleen.
