Käräjäoikeus hylkäsi Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän kaikki syytteet seksuaali- ja väkivaltarikoksista
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän seksuaali- ja väkivaltarikosoikeudenkäynnissä. Oikeuden mukaan todistelu uudessa oikeudenkäynnissä tuki sitä, että rikoksia ei tapahtunut.
– Käräjäoikeus päätyi todistelua seikkaperäisesti arvioituaan johtopäätökseen, jonka mukaan asianomistajien lapsina antamat kertomukset eivät saaneet tukea somaattisesta näytöstä tai muustakaan esitetystä todistelusta. Kertomuksia ei pidetty luotettavana selvityksenä tapahtumista, käräjäoikeuden tiedotteessa sanotaan.
Oikeus toteaa tuomiossaan, etteivät syytteen teonkuvausten mukaiset menettelyt tulleet miltään osin näytetyiksi.
Auer ja Jens Ihle, entinen Kukka, tuomittiin vuonna 2013 vuosien vankeusrangaistuksiin, mutta toissa vuonna korkein oikeus päätyi purkamaan tuomion pääosin. Tuomion purku liittyi siihen, että asianomistajina olleet Auerin lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, että heidän aiemmat kertomuksensa eivät pidä paikkaansa.
Valtakunnansyyttäjä päätti viime vuoden alussa jatkaa Auerin ja Ihlen syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä ei vaatinut muutoksia Auerille ja Ihlelle aiemmin tuomittuihin rangaistuksiin.
Auer sai vuonna 2013 Turun hovioikeudessa seitsemän ja puoli vuotta ja Ihle kymmenen vuotta vankeutta. Nämä vankeusrangaistukset he ovat jo istuneet.
Käräjäoikeus huomioi, että syytteissä kuvatut seksuaalirikokset olisivat alkaneet muutaman päivän sisällä siitä, kun Auer ja Ihle näkivät ensimmäisen kerran. Oikeuden mukaan tällainen tapahtumainkulku on jo lähtökohtaisesti hyvin epätodennäköinen.
Oikeus huomioi, että lapset puhuivat aikanaan oikeuspsykologien haastatteluissa paljon. Kertomukset sisälsivät oikeuden mukaan hyvin epäuskottavia asioita. Lasten kertomukset olivat osittain yhteneväisiä, mutta sisälsivät runsaasti eroja, oikeus toteaa.
Yksi lapsista esimerkiksi kertoi pyöräilyn jälkeen tapahtuneesta suihkusta ja käsirautoihin laittamisesta sekä sitä seuranneesta seksuaalisesta väkivallasta ja pornon katsomisesta.
– Kuitenkaan haastattelijan kysyessä hän ei muista mitään, mitä olisi tapahtunut aina ennen tai jälkeen hänen kuvaamaansa tilannetta, tuomiossa sanotaan.
Oikeus katsoi, etteivät lasten kuvaukset olleet erityisen yksityiskohtaisia, vaan enemmänkin pintapuoleisia ja ”ulkopuolisen henkilön näkökulmasta annettuja kuvauksia tapahtumista”.
Kuvaukset seksuaalisista teoista sisälsivät oikeuden mukaan epätyypillisiä elementtejä muun muassa tekovälineiden osalta. Nämä seikat toistuivat oikeuden mukaan eri tavalla lasten kertomuksissa.
– Usein tämänkaltaisten seikkojen voidaan arvioida olevan omakohtaisia kokemuksia ja siten katsoa vahvistavan kertomuksen uskottavuutta. Käräjäoikeuden arvion mukaan tämä seikka voi kuitenkin tässä tapauksessa viitata myös siihen, että kertomuksia oli etukäteen harjoiteltu yhdessä.
Kuukausia Turussa istuttu uusi oikeudenkäynti päättyi tammikuun lopulla.
Syyttäjät pitivät kiinni siitä, että lapset puhuivat totta alkuperäisissä kertomuksissaan vuonna 2011. Syytteiden mukaan Auer ja Ihle tekivät lapsille moninaista fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa vuosina 2007–2009. Heidän syytetään muun muassa kahlinneen lapsia, kuvanneen heitä alasti ja viillelleen heitä.
Loppulausunnossaan syyttäjät sanoivat olevan mahdotonta, että pienet lapset olisivat osanneet keksiä kertomiaan seksuaalisia asioita. He pitivät myös epätodennäköisenä, että lapset olisivat pystyneet aikanaan omaksumaan kertomukset ja muistamaan ne yhdenmukaisesti oikeuspsykologisissa haastatteluissa.
Auerin ja Ihlen puolustusten ja lasten itsensä mukaan kertomukset rikoksista syntyivät aikanaan vieraannuttamisen ja johdattelun tuloksena.
Auerin asianajaja Markku Fredman nosti omassa loppulausunnossaan esille, että lapset puhuivat samoissa oikeuspsykologien haastatteluissa myös isänsä henkirikoksesta ja syyttivät siitä äitiään ja isosiskoaan.
Auer on sittemmin todettu syyttömäksi miehensä murhaan kahdella käsittelykierroksella. Vapauttavan tuomion mukaan asiat eivät olleet voineet mennä siten kuin lapset kertoivat.
Auerin lapset sijoitettiin Auerin veljelle ja tämän vaimolle keväällä 2010 sen jälkeen, kun Auer oli vangittu epäiltynä miehensä ja lastensa isän murhasta. Sijaisvanhempien luona kolme nuorinta lasta alkoivat kertoa rajuja tarinoita isänsä henkirikoksesta sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksista.
Lapsia kuultiin oikeudessa, ja he kertoivat sijaiskodissa vallinneesta kovasta ja rankaisevasta kurista sekä erikoisista säännöistä. Nuorin lapsista oli kolmevuotias väitettyjen rikosten alkaessa ja seitsemänvuotias lasten alettua kertoa niistä.
– Loppujen lopuksi aina myönsin, että jotain oli tapahtunut. Ne olivat tosi kamalia tilanteita ja tuntui, että ei ollut muuta ulospääsyä niistä kuin vain jatkaa, nyt parikymppinen tytär sanoi oikeudessa.
Hänen mukaansa sijaisvanhemmille ei riittänyt, että hän myönsi heidän kysymiensä asioiden tapahtuneen.
– Niin aloin keksiä lisää, ja jossain vaiheessa tuntui, että en voi perääntyä enää, niin jatkoin.
Myös sijaisvanhempia kuultiin oikeudessa. He kiistivät lasten kertomukset karuista oloista ja sen, että olisivat johdatelleet lapsia.
– Kukaan ei voi tietää, miten kamala se tilanne on, kun he ovat olleet meille niin läheisiä ja rakkaita ja se päättyy tällä tavalla, se päättyy kuin seinään. Se on minusta ollut niin ihmeellistä, kun suhteet olivat aina hyvät ja lämpimät, niin yhtäkkiä heillä on kauhea viha ja katkeruus meitä kohtaan, sijaisäiti sanoi kuulemisessaan.