Sooloiliko Rinne vai toiko vain esille EU:n turhautumisen Britannian vitkutteluun? – Tutkijan mielestä takarajojen asettaminen on uhkapeliä

Suomalaistutkijoiden mielestä pääministeri Antti Rinteen (sd.) brexit-puheista syntyneessä epäselvyydessä on kyse ennen kaikkea siitä, missä sävyssä ne on lausuttu.

Oliko kyse vain asian yleisestä kiirehtimisestä vai ymmärrettiinkö kommentit uudeksi viralliseksi takarajaksi?

Rinne sanoi keskiviikkona, että Britannialla on syyskuun loppuun asti aikaa antaa esityksensä hallitsemattoman brexitin välttämisestä. Hän kertoi takarajasta Pariisissa tavattuaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin.

– Ymmärrettävää tässä on se, että Britannialta odotetaan konkreettista visiota. Varmasti tarkoituksena oli myös painostaa siihen suuntaan, että Britannian pääministeriltä tulisi jokin konkreettinen ehdotus siihen, millä perustein tätä mahdollista lisäaikaa haettaisiin. Tietysti voi olla myös niin, että Rinne viittasi Eurooppa-neuvoston maiden kesken sovittuun yhteiseen näkemykseen, jonka mukaan nimenomaan syyskuun loppu olisi tällainen takaraja, pohtii Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen yliopistotutkija Timo Miettinen.

Ongelmallisena Miettinen näkee kommenttien suhteen EU:n toimivaltakysymyksiin ja siihen, että aikaa neuvotteluihin Britannian kanssa on vielä lokakuun puoliväliin asti.

– Tämä kysymys kuuluu EU-komission toimivaltaan, ja EU-komissio on se taho, joka näitä aikarajoja asettaa. Tämän lisäksi tarkoituksena on vielä käydä neuvotteluja ennen Eurooppa-neuvoston kokousta, joka alkaa 17. päivä lokakuuta. Siinä mielessä tämä uusi takaraja tuntuu vähän omituiselta, Miettinen jatkaa.

– On ongelmallista, jos erilaisilla takarajoilla ryhdytään pelaamaan uhkapeliä, koska se ei välttämättä ole hyvä viesti Britannian sisäpolitiikan suuntaan.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen näkee Rinteen kommentit ennen kaikkea osoituksena EU:n turhautumisesta.

–  Selvästi tässä on nyt turhautuneisuutta ilmassa. Yhtäältä Britannia viestittää, että jotain on tulossa ja prosessi pitää saada uuteen alkuun. Toisaalta sitten se mitä sieltä on tullut, ei ole kauhean vahvaa eikä vastaa jäsenmaiden vaatimukseen siitä, että jos tulee esimerkiksi lisäaikavaatimus, niin sille pitää olla selkeitä perusteita, Tiilikainen sanoo.

Britannian sisäpolitiikka on Tiilikaisen mukaan niin sekaisin, että uuden takarajan vaikutusta siihen on mahdoton arvioida.

– Neuvoteltu sopimus ei vastaa sen paremmin brexit-leirin kuin brexitin vastustajienkaan toiveisiin. Ja vaikka EU suostuisi sopimusta muuttamaan, ratkaisisiko sekään sitten tilannetta? Yleinen arvio on ollut, että ei ratkaisisi, Tiilikainen jatkaa.

Tutkijan mukaan tilanne on niin auki, että yksittäisten kommenttien painoarvo saattaa helposti nousta liian suureksi.

– Kokonaisuus huomioon ottaen en pitäisi tätä viittausta kaksi viikkoa aikaisempaan päämäärään kuin mitä Eurooppa-neuvostossa on sovittu mitenkään kohtalokkaana.

Rinteen kommentit herättivät närää myös eduskunnan suuressa valiokunnassa. Muun muassa suuren valiokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (vihr.) ihmetteli asiaa ja muistutti, että neuvottelutoimivalta asiassa on EU-komissiolla, ei yksittäisillä jäsenmailla.

Miettisen mukaan kyse ei ole hallituksen ja eduskunnan välisestä luottamuksesta, vaan EU:n jäsenmaiden suhteista.

– Suuren valiokunnan keskeinen tehtävähän on valvoa, että pääministerin EU-linja nauttii eduskunnan luottamusta. Tässähän Rinne ei puhunut niinkään Suomen pääministerinä, vaan ennen kaikkea EU:n puheenjohtajamaan suulla. Ongelma ei niinkään ole nähdäkseni se, että hallituksen ja eduskunnan välinen luottamus olisi kyseessä vaan se, onko tällä puheella koko Eurooppa-neuvoston, eli jäsenmaiden tuki takanaan? Onko tämä linja jaettu jäsenmaiden keskuudessa? Onko kyseessä sooloilu EU-jäsenmaiden parissa vai ei?