Keskusta haluaa monialaiset maakunnat, SDP sote-kunnat – yhteinen sävel voi löytyä, kokoomus sen sijaan lähti omille laduilleen

Keskusta haluaa sote-uudistuksen, jossa 18 vahvaa maakuntaa tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut julkisena palveluna.

Yksityiset yritykset, järjestöt ja osuuskunnat täydentäisivät palveluja tarvittaessa hallitusti asiakasseteleillä. Paljon palveluja tarvitsevat voisivat saada henkilökohtaisen budjetin.

Maakunta päättäisi palveluverkostaan ja erikoissairaanhoito olisi maakunnan vastuulla.

Maakunnille siirtyisi sama kattaus tehtäviä  ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista kuin vastikään kaatuneessa sote- ja maakuntauudistuksessa oli tarkoituksena. Maakuntapäättäjät valittaisiin vaaleilla.

Keskustan malli on siis jo entuudestaan hyvin tuttu. Siitä puuttuu lähinnä kokoomuksen vaatimuksesta kaatuneeseen malliin otettu valinnanvapauslaki, joka olisi avannut terveydenhuollon markkinat yksityisille yrityksille.

– Esittääkö keskusta valtavasti jotakin uutta? Ei. Ja se taitaa olla aikamoinen vahvuus näinä aikoina, kun uudistusta on tehty laskentatavasta riippuen toistakymmentä vuotta, keskustan perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko sanoi tiedotustilaisuudessa eduskunnassa.

Maakuntaveron käyttöönotto on keskustan mukaan selvitettävä huolellisesti. Se ei tarkoittaisi lisäveroa vaan uutta verotuksen muotoa.

Terveydenhuollon asiakasmaksut säädettäisiin yhdenvertaisiksi koko maassa, pienituloiset huomioiden. Sosiaali- ja terveyskeskuksissa olisi laajasti palveluja perhekeskuksista hammashuoltoon sekä päihde- ja mielenterveyspalveluihin.

Keskusta myöntää, että pääkaupungilla on omat erityispiirteensä, jotka tulee huomioida sote-uudistuksessa.

– Helsinki tarvinnee oman sote-ratkaisunsa, keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula sanoo.

Seuraavan hallituksen pitää nopeasti tietää, mitä se tekee sotelle, Saarikko korostaa.

Hän hämmästyi suuresti kokoomusjohtaja Petteri Orpon torstaisesta ulostulosta (Verkkouutiset), jonka mukaan kokoomuksen lähtökohta sote-uudistukselle on nyt kuntapohjainen järjestelmä.

Saarikon mukaan siitä kuului läpi Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kokoomus.

– Se oli sellaista ajattelua, joka ehkä sopii Suomen suurimmille kaupungeille, mutta se ei ollut ajattelua koko Suomesta.

– Se kuulostaa pakkoliitoksilta väistämättä, Saarikko summaa.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen myönsi suoraan olevansa kokoomukseen pettynyt, koska maakuntapohjaista mallia on tehty yhdessä koko vaalikausi.

– Isäntäkuntamalli ei ainakaan olisi kansanvaltaisuutta, Vehviläinen huomauttaa.

Keskustan varapuheenjohtajan Hannakaisa Heikkisen mukaan kokoomuksen mallin viesti kuulostaa siltä, että selviytyköön ken voi. Heikkinen myös muistutti, että sote-uudistuksella tavoitellaan sote-kustannusten kasvun hillintää kolmella miljardilla eurolla.

– Mistä kokoomus leikkaisi, pienituloisilta ihmisiltäkö, ellei uudistusta tehdä?

– Jos kokoomuksen tie on se, että kunnat päättäköön, niin se sataa suoraan isojen hoivajättien laariin. He ovat kolkuttelemassa kuntien ovilla ja kertomassa ratkaisuja vanhusten ja vammaisten palvelujen järjestämiseen, Heikkinen varoittaa.

SDP:n ja keskustan sote-mallit ovat paremmin yhteensovitettavissa. Keskeisin ero liittynee siihen, että keskusta haluaa monialaiset maakunnat, kun taas demarit haluavat 18 ”sote-kuntaa”.

Ministeri Saarikko esittää SDP:lle vastakysymyksen:

– Ovatko nykyiset työllisyyspalvelut tai ELY-keskukset niin ihania, että niille ei voi mitään tehdä?

Saarikon mielestä keskustan ja SDP:n malleissa on kuitenkin niin paljon yhteistä, että ne ovat hyvä lähtökohta jatkokeskusteluihin. Molemmilla puolueilla on saman verran alueita sote-malleissaan ja vaaleilla valitut päättäjät.

– Ehkä tärkein yhteinen nimittäjä on se, että sekä keskusta että sosialidemokraatit tuntuvat näkevän, että Suomi tarvitsee kokonaisuudistuksen. Molempien ajattelussa toteutuu palveluiden yhteensovittaminen perus- ja erikoistasolla sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Rehula toisti Saarikon aiemmin esittämän vertauksen, joka oli hänen mielestään osuva.

– Ruusut ja apilat ovat nyt samalla kedolla.

Keskusta ei pidä 18 maakuntaa kiveenhakattuna lukumääränä, mutta hyvänä lähtökohtana.

Suomessa on nyt noin 200 sote-palveluiden järjestäjää, joten tämän huonompaa tilannetta ei voi jatkossa olla, ministeri Vehviläinen sanoo.

– Meillä on yli 50 kuntaa, joissa syntyy vähemmän kuin 15 lasta vuodessa. Tämä kehitys tulee vain nopeutumaan. Se kertoo, millaisissa käsissä soten järjestäminen tällä hetkellä on.

Rehula uskoo, että päätöksia sotesta on mahdollista tehdä ensi vaalikaudella nopeastikin.

– Vuonna 2021 on täysin mahdollista, että lainsäädäntö on eduskunnasta läpi.

– Tehty työ pitää hyödyntää. Jos jotain on paljon, niin aineistoa ja materiaalia.

Rehula korostaa, että keskusta on valmis laajaan puolueiden väliseen yhteiseen tekemiseen.