Ekonomistin tyly tuomio: Kasvupolitiikka ei riitä
Kasvupolitiikka ei riitä, etenkään jos se ei ole tehokasta, ekonomisti Vesa Vihriälä kirjoittaa blogissaan.
Hallituksen puoliväliriihessään päättämät toimet saavat Vihriälältä sekä kiitosta että kritiikkiä. Riihen ratkaisuista Vihriälä löytää tehottomuutta ja julkisen talouden tasapainoa heikentäviä asioita. Epävarmuustekijöitä on useampia etenkin vaikeammin ennustettavien asioiden suhteen.
– Riihen kasvutoimet lisäävät vuotuista alijäämää vuoden 2027 tasossa 2,2 mrd. euroa ilman käyttäytymismuutoksia.
Eritoten Vihriälä peräänkuuluttaa rakenteellisia ratkaisuja.
Alijäämät ja julkisen velan taso ovat Vihriälän mukaan suuri ongelma, vaikka Suomen velanhoitokyky on melko hyvä, kuten myös kyky velkaantua euromaalaisittain matalalla korolla.
– Suomen julkisen talouden velkakehitys ajautuu yhä kauemmaksi muista vastaavan laajan julkisen hyvinvointivastuun Pohjoismaista.
Julkisella taloudella on oltava pelivaraa etenkin yllätysten ja kriisien varalta. Kriisien edessä on voitava velkaantua nopeasti.
– Suomi on ollut kriisiherkempi maa, eikä ole ilmeistä syytä, miksi olisimme muuttuneet muita vähemmän kriisiherkäksi. Geopolitiikan asetelmien muutos puhuu pikemminkin suhteellisen kriisialttiuden lisääntymisen puolesta, Vihriälä kirjoittaa.
– Kriisitilanteissa velkaantumisen tarve nousee nopeasti. Vuosina 2009-2015 velkasuhde kasvoi 7 vuoden ajan 5 prosenttiyksikön vuosivauhtia, vuonna 2020 peräti 10 prosenttiyksikköä vuodessa.
Kukaan ei pysty sanomaan, millaisessa tilanteessa ja millä bruttovelkatasolla Suomen lisävelkaantuminen voi vaikeutua olennaisesti.
Kun velkaantumisen alentaminen on parhaimmillaankin hidasta, vakauttamisen lykkääminen on hyvin riskialtista, ekonomisti korostaa.
Kasvutoimet ovat Vihriälän mukaan sinällään tärkeä osa talouden tasapainotusta, mutta Suomen tilanne on sellainen, että julkisen talouden alijäämää on kyettävä supistamaan riippumatta kasvutoimien onnistumista.
Verotuksessa saatetaan siirtyä yhä enemmän varallisuuden verottamiseen, sillä tulojen ja riskisijoittamisen verotusta pitäisi kasvun näkökulmasta ennemmin alentaa.
Verojakin voi kuitenkin korottaa vain tiettyyn rajaan saakka. Palvelujen tehostaminen on niin ikään tärkeää, mutta se vaatii usein organisaatioiden muutoksia, mikä on hidasta. Tässä maakuntapohjainen sote-uudistus näyttää Vihriälän mukaan joka tapauksessa toimivan ja kulkevan oikeaan suuntaan.
Yhtälössä näyttää Vihriälän mielestä väistämättömältä, että menoja on leikattava.
Riippumatta siitä, muokkaako hallitus loppukaudellaan puolivälin riihen päätöksiä, seuraaville hallituksille jää paljon tehtävää julkisen talouden oikaisemisessa, Vihriälä kirjoittaa.
– Paras alku tälle työlle olisi päästä Ruotsin mallin mukaiseen pitkäjänteiseen parlamentaariseen yhteisymmärrykseen tavoiteltavasta julkisen talouden tasapaino- ja velkaurasta. Vaalien jälkeen muodostettava hallitus voisi sitten rakentaa menoja ja verotusta koskevien poliittisten mieltymystensä mukaisen kokonaisuuden tavoitteen mukaisista sopeutustoimista.
– Tällainen pitkän ajan julkisen talouden hoidon periaate olisi hyvä ankkuroida julkisen talouden valvontaa koskevaan finanssipoliittiseen lakiin. Tätä lakia ollaan parhaillaan uudistamassa EU:n finanssipolitiikan sääntömuutoksen takia. Samalla on tärkeää varmistaa, että talouspolitiikan valmistelun sekä riippumattoman arvioinnin ja valvonnan edellytyksen ovat kunnossa, eikä esimerkiksi valtionhallinnon uudet säästöt niitä heikennä.