Jos tottelisimme Aalto-yliopiston professoria, kasvukeskuksissa pitäisi miettiä koko rakentaminen uusiksi
Aalto-yliopiston kestävän kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila lukee madonlukuja kasvavien kaupunkiseutujen rakentamistoiminnalle.
Junnila vaati Helsingin Sanomissa (23.10.), että rakennuslupien myöntäminen perinteiselle rakentamiselle pitäisi lopettaa.
Sen sijaan pitäisi kaavoittaa vain puurakentamiselle ja rakennusmateriaalien uudelleenkäytölle perustuvia alueita.
Syynä ovat rakentamisen jättimäiset päästöt. Niitä ei tosin virallisesti raportoida edes pääkaupunkiseudulla.
Muut päästöt kyllä arvioidaan. Yhteensä päästöjä kertyi viime vuonna yli neljä miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Lämmitys kattoi tästä 2,5 miljoonaa ja liikenne 1,3 miljoonaa tonnia.
”Tieteellisissä artikkeleissa on kuitenkin osoitettu, että pääkaupunkiseudun viime vuoden uudisrakentamista vastaava määrä rakentamista aiheuttaa päästöjä lähes kaksi miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tämä on siis lähes yhtä paljon kuin lämmitysenergian ja enemmän kuin koko liikenteen päästöt”; Junnila kirjoittaa.
Energiantuotannon sekä liikenteen päästöjen vähentämiseen on kyllä tartuttu. Hiilen polton lopettaminen, sähköautoilu tai tietullit ovat kansalaiskeskustelunkin aiheita.
”Samaan aikaan kaupunkiseutujen rakentamiselle ei ole edes teoreettisesti pystytty löytämään ratkaisuja, joilla tuotanto saadaan lähelle nollapäästötasoa”, Junnila kirjoittaa.
Professorin kirjoitus on harvoja asiantuntijanäkemyksiä, joissa on kiinnitetty huomiota rakentamisen ilmastovaikutuksiin. Jostain syystä niistä ei puhuta, vaan erityisesti suurimmat kaupungit hakevat kasvua keinoista piittaamatta.
Junnilalla on myös ratkaisuesitys:
Vain puurakentaminen ja kiertotalouteen perustuva uudistuotanto pystyvät vähentämään merkittävästi rakentamisen päästöjä.
”Molempien on tutkimuksissa osoitettu pystyvän puolittamaan normaalin uudisrakentamisen päästöt. Puurakentamisella on lisäksi etuna puun kyky varastoida hiilidioksidia ilmakehästä”, Junnila kirjoittaa.
Ilmastokeskustelu haastaa koko keskittymiskehityksen. Mitä enemmän keskitetään, sitä enemmän rakennetaan. Ja sitä enemmän tuotetaan kasvihuonepäästöjä.
Tarkastelu ei saisi kuitenkaan rajoittua vain kiinteistörakentamiseen. Kasvukeskusten kehittäminen vaatii myös muita valtavia rakennusinvestointeja: tie- ja katurakentamista, tunneleita, siltoja, laiturirakennelmia. Niidenkin osalta rakentamisen periaatteet pitäisi miettiä uusiksi.
Suuri syyllinen on betonirakentaminen. Betoniin tarvitaan sementtiä, terästä, hiekkaa ja vettä. Pahin mörkö on sementti. Sen valmistus aiheuttaa maailmanlaajuisesti viisi prosenttia kaikista ihmisen hiilidioksidipäästöistä (Wikipedia).
Luku on valtava, sillä lentoliikenne aiheuttaa globaalisti kaksi prosenttia CO2-päästöistä (Finavia).
Teräksen tuotantokin on ilmaston kannalta hyvin haitallista.
Kaupungit voisivat tehdä paljon. Niillä on yksinoikeus kaavoitukseen, ne myöntävät rakennusluvat, ja usein myös omistavat maat.
”Pääkaupunkiseutu voisi olla puuhun ja kiertotalouteen perustuvan uudisrakentamisen selkeä ykkönen koko maailmassa”, Junnila kirjoittaa.
Mutta tuskin siitäkään mihinkään pääsee, että ilmastokeskustelu haastaa koko keskittymiskehityksen. Mitä enemmän väestö ja elinkeinotoiminta keskittyvät, sitä enemmän rakennetaan.
Ja sitä enemmän tuotetaan kasvihuonepäästöjä.
Professorin ehdotuksia ei kannatakaan ohittaa vain sivua kääntämällä. Onhan ilmastopolitiikan ydin siinä, että kaikkia päästöjä on voitava vähentää.