Soten aikalisä on sekä uhka että mahdollisuus
Juha Sipilän hallitus joutui tiistaina ottamaan jo toisen kerran aikalisän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteutukselle.
Uuden aikataulun mukaan vastuu sotepalveluista siirtyy maakunnille vuonna 2021, ja ensimmäiset maakuntavaalit voidaan pitää aikaisintaan ensi toukokuussa eurovaalien yhteydessä.
Lykkäyksen taustalla on sekä asiallisia että poliittisia syitä.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan pöydällä on niin suuri lainsäädäntökokonaisuus, että sen käsittely vaatii vielä paljon aikaa.
Pelkästään hallituksen vastineessa perustuslakivaliokunnan sotelausuntoon oli yli sata sivua.
Joitakin perustuslakivaliokunnan vaatimia muutoksia joudutaan vieläkin hiomaan ennen kuin ne saadaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn.
Työruuhkan lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan työtä ovat vaikeuttaneet poliittiset syyt.
Jälkikäteen katsoen hallituspuolueet tekivät pahan virheen antaessaan valiokunnan puheenjohtajan paikan oppositiolle vaalikauden alussa.
Uudistus olisi varmasti jo paljon pidemmällä, jos nuijan varressa olisi ollut joku uudistukseen sitoutunut hallituspuolueen edustaja.
Jos meno ei valiokunnassa parane, vaalikausi voi päättyä ennen kuin valiokunta saa sotemietintönsä valmiiksi. Tämä tarkoittaisi koko uudistuksen raukeamista.
Niin paljon kuin oppositiota nyt houkuttaakin tehdä jarrutuksella kiusaa hallitukselle, kannattaisi muistaa vanha sananlasku, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Oppositionkin kannattaisi miettiä, halutaanko uudistus aloittaa jälleen kerran alusta vaalien jälkeen.
Kyse on koko poliittisen järjestelmän uskottavuudesta.
Niin paljon kuin oppositiota nyt houkuttaakin tehdä jarrutuksella kiusaa hallitukselle, kannattaisi muistaa vanha sananlasku, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Oppositio on uhannut laittaa uudistuksen keskeiset periaatteet uusiksi, jos se nousee valtaan vaalien jälkeen.
Monet seuraavat hallitukset joutuvatkin varmaan tekemään hienosäätöä uudistuksen toimeenpanossa. Mutta sellaista ikiliikkujaa sotesta ei pidä tehdä, että se pantaisiin kokonaan uusiksi aina neljän vuoden välein.
Uhkana on myös uudistuksen valmistelun lamaantuminen maakunnissa.
Toistuvat lykkäykset voivat rapauttaa tuhatpäisen valmistelijakunnan uskoa siihen, että mitään uudistusta ylipäätään saadaan aikaan.
Suuret terveysyritykset käyttävät epäilemättä tilaisuutta hyväkseen.
Ensi talven aikana yhä useammat kuntapäättäjät joutuvat pohtimaan, kannattaako jäädä odottamaa maakuntasotea, jos vaihtoehtona on suuren terveysyrityksen lupaus säilyttää palvelut toistaiseksi omassa kunnassa.
Uhkakuvat ovat ilmeiset, mutta sekä valtakunnan että maakuntien päättäjien kannattaa silti tarttua pikemminkin lykkäyksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Maakunnille lykkäys antaa mahdollisuuden viedä valmistelua eteenpäin ilman kohtuuttomia aikataulupaineita.
Maakunnat voivat toteuttaa uudistuksen keskeisiä tavoitteita jo ennen lakien lopullista valmistumista esimerkiksi hyödyntämällä nykyisiä tai perusteilla olevia kuntayhtymiä.
Myös kansanedustajien kannattaisi muistaa puolueväristä riippumatta, mitä varten heidät on eduskuntaan valittu.
Kun hallitus on taipunut aikataulun siirtoon, politikointi prosessiväitteillä kannattaisi lopettaa ja keskittyä varsinaiseen asiaan, uudistuksen sisältöön.
Lykkäys antaa mahdollisuuden myös kokoomukselle päättää, onko se lopulta uudistuksen takana vai ei.
Lopullisen valinnan hetki siirtyi, mutta syksyllä kokoomuksen eduskuntaryhmä joutuu totuuden eteen. Sen tuki hankkeelle on ollut viime viikkojen aikana varsin muodollista laatua.
Kyse on myös puheenjohtaja Petteri Orpon uskottavuudesta.
Jos uudistus kaatuu lopulta kokoomuksen rivien hajoamiseen, sitä ei voi pitää Orpolle erityisen vahvana suosituksena pääministerin tehtävään vaalien jälkeen.