Puoluesihteerin valinta puoluevaltuustolle

Puoluesihteerin valinta tulisi Keskustassa siirtää puoluekokoukselta puoluevaltuustolle. Puoluesihteeri on puolueen operatiivinen nyrkki, kampanjapäällikkö ja järjestöväen käsikassara.

Hän toteuttaa keskustalaista politiikkaa kentällä ja huolehtii, että sille saadaan mahdollisimman laaja kannatuspohja valtakunnallisissa vaaleissa. Käytännössä puoluesihteerin pitäisi johtaa puolueen järjestötoimintaa ja toimia myös esimiehenä puolueen työntekijöille.

Keskustan nykyinen tapa valita puoluesihteeri on ongelmallinen monestakin syystä. Se luo puoluesihteerin työlle epärealistisen odotusarvon ja antaa käytännön työstä väärän kuvan.

Valinta kahden vuoden välein vaaleilla on kohtuuttoman jäykkä tapa valita sellaiseen toimeen, jonka vaatimukset vaihtelevat puoluejohdosta ja puolueen hallitusasemasta riippuen.

Puolueen puheenjohtajan ja puoluesihteerin tulee olla saumaton työpari, joka pelaa täydellisesti yhteen ja parhaassa tapauksessa täydentää toisiaan. Työhaastatteluna puoluekokous ei ole käytännöllinen, koska valitsijat eivät voi käytännössä asettaa tehtävälle ajassa eläviä vaatimuksia eivätkä testata sitä, miten ehdokkaat nämä vaatimukset täyttävät.

Suuren puolueen puoluesihteerin tehtävä on erittäin vaativa tehtävä. Toimen menestyksekäs hoitaminen vaatii paitsi aatteen paloa ja yhteistyökykyä, myös koeteltua ammattiosaamista: se vaatii rautaista johtamis- ja toimeenpanokykyä, modernin viestinnän ymmärrystä ja politiikan lukutaitoa sekä erityisesti kykyä muuttaa kulloinenkin yhteiskunnallinen asetelma ja analyysi voittavaksi taktiikaksi vaaleissa.

Politiikan sisällöt kuuluvat keskustan jäsenille. Ne tuo julki ja parhaassa tapauksessa vie käytäntöön Keskustan luottamushenkilöjohto.

Puoluesihteerin tehtävä on auttaa kulloistakin puoluejohtoa kirkastamaan aate ja politiikan sisällöt vaaliohjelmiksi sekä viestinnällistää asiat niin, että ne puhuttelevat mahdollisimman laajoja kansanjoukkoja.

Tämä edellyttää järjestökoneiston osallistavaa ja aktivoivaa johtamista ja tiivistä yhteydenpitoa puolueen jäsenkenttään. Toisaalta se edellyttää myös kykyä uudistaa puolueen toimintaa niin, että siitä kiinnostuvat muutkin kuin puolueen jäsenet. Toiminta tähtää viime kädessä siihen, että keskusta on merkityksellinen ja vahva yhteiskunnallinen toimija ja vaihtoehto muille puolueille myös jatkossa. Puoluesihteerin tärkein tavoite ja mittari on puolueen menestys valtakunnallisissa vaaleissa.

Puoluesihteerin onnistuminen tehtävässään tai se, miten vahvaksi puoluesihteeri osoittautuu, ei ole seurausta hänen valintatavastaan. Väittäisin, että nykymaailmassa voi olla jopa päinvastoin: Emme saa jatkossa parhaita ehdokkaita puoluesihteereiksi, mikäli heidät valitaan puoluekokouksessa.

Puoluekokoustilanteessa puoluesihteerin ja muun puoluejohdon yhteistyötä on mahdotonta tai jopa epäsopivaa arvioida. Puoluekokous on koolla liian harvoin ja se on muotona liian jäykkä vaihtamaan miestä tai naista niissä tilanteissa, joissa puoluesihteeri ei ole lunastanut odotuksia tai on epämotivoitunut hoitamaan tehtäväänsä.

Puoluekokoustilanteessa ehdokkaiden kampanjat ja puheet tai jopa puolueen puheenjohtajiston maantieteellinen jakauma saattavat ohjata puoluesihteerin valintaa. Ne ovat vääriä kriteerejä valita nykypolitiikan ja keskustan kaltaisen puolueen vaatimustason täyttävä puoluesihteeri.

Puoluesihteerin valinnan siirtäminen puoluevaltuustolle puoluekokoukselta ei myöskään mitenkään vähennä puoluekokouksen merkitystä. Itsetuntoisen puoluekokouksen ei tarvitse toimia puoluesihteerin työnantajana. Puoluekokous valitsee puheenjohtajiston puolueen luottamustehtäviin ja päättää puolueen periaatteelliset linjaukset, ohjelman. Se myös valitsee  keskuudestaan puoluevaltuuston käyttämään ylintä valtaa puoluekokousten välillä.

Puoluevaltuusto pystyisi tekemään kunnon työhaastattelut ja testit puoluesihteeriehdokkaille, mutta myös arvioimaan heidän luottamustaan piirien keskuudessa edustajiensa välityksellä. Valintatapa olisi myös ehdolla oleville reilumpi ja prosessina sitouttavampi, koska siinä olisi mahdollista käydä syvällisempää keskustelua puolueen kulloisista tarpeista sekä ehdokkaiden kyvyistä vastata näihin vaateisiin.

Anna-Mari Vimpari

Järvenpään Keskusta