Lukijalta: EU-liittovaltio. Nyt.
EU ja valtaosa sen jäsenmaista on kieltäytynyt keskustelemasta Venäjän kanssa sitten helmikuun 2022. Helmikuussa 2025 Yhdysvallat ja Venäjä valmistelevat tapaamista keskustellakseen. Nyt EU:ta ja samaisia jäsenmaita kismittää, jos heitä ei kutsuta mukaan. Tiivistäen ensin ei suostuta puhumaan ja sitten harmistutaan, jos ei päästä puhumaan.
Mitä jos kerjäämisen sijaan puhuttaisiin teoilla? Nopein tapa saada kuulijoita on ilmoittaa, että x kappaletta EU-maita on allekirjoittanut aiepöytäkirjan synnyttää EU-liittovaltio 31.12.2028 mennessä. Toteutuu se tai ei, ja millä aikataululla ja kokoonpanolla, on sivuseikka. Oleellista on nyt tyyni ilmoitus.
Ilmoitusta voi höystää kaneetilla: jos pöytäkirjan allekirjoittajaan kohdistuu kolmannen tahon toimesta aggressiota ylimenokaudella, vastataan siihen samalla päättäväisyydellä kuin aggressio kohdistuisi muodostumassa olevaan liittovaltioon. Naton 5. artiklan rinnalle rakentuu pelotesuojaa uudesta isosta valtiollisesta toimijasta.
Samalla käynnistyisivät neuvottelut EU-liittovaltion jäsenyydestä Natossa, josta sen Natoon kuuluvat osavaltiot sama-aikaisesti eroaisivat 31.12.2028.
Vaihtoehtoisesti EU-liittovaltio pyrkisi jollakin aikavälillä kahdenkeskisiin sopimuksiin puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen, Kanadan, Englannin, Turkin ja muiden mahdollisten maiden kanssa.
Liittovaltioprosessiin mukaan lähtevät valtiot ja sittemmin EU-liittovaltio ostaisi Yhdysvalloilta vahvistuksia puolustukseensa 31.12.2034 saakka. Tuon ajan täytyy riittää oman suorituskykyisen puolustuksen järjestämiseen.
Vuodesta 2035 eteenpäin EU-liittovaltio olisi Euroopan puoleisen Naton selkäranka ja Turkki ja britit tuon rangan väkevät jatkeet.
Jospa nyt olisi myös tilaisuus tasapainottaa suhde Yhdysvaltoihin? Pääosa EU-alueen huonosta puolustuskyvystä on itseaiheutettua. Osan selittää kuitenkin Yhdysvaltojen harjoittama politiikka: maata on johdettu 80 vuotta sekin tiedossa, että eurooppalaisten ystävien heikkous asiassa on synonyymi lojaaliuudelle.
EU:n liittovaltion synnylle on sisäpoliittisestikin ainutlaatuinen hetki. EU-idealistit saisivat lopulta haluamansa. EU-realistit taas näkevät Yhdysvaltojen esimerkin: miksei poliittinen hegemonia voisi EU-liittovaltiossa siirtyä jossakin vaiheessa EU-realistien käsiin? Ajatus liittovaltiosta näyttäytyy uudessa valossa.
Hetki on otollinen senkin suhteen, että Saksaan ja Eurooppaan ollaan viimeinkin saamassa johtajuutta Friedrich Merzin hahmossa. Puolaa tuskin tarvitsisi kovasti houkutella.
Ranskan suopeus asialle saattaisi olla laajemmissa ja yllättävämmissä kantimissa kuin äkkipäätä arvaisi. Trumpin valintaa piti ei-toivottuna liki 80 prosenttia ranskalaisista, heidän joukossaan muiden muassa Marine Le Pen ja Jordan Bardella.
Tapio Eräheimo
EU-kansalainen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/