Ennätysharva englantilaisteini lykkii lastenvaunuja 

Lilly Hulse, Kyla Wood, Sammy Rodgers ja Mimi Skipper viettävät tavallista teinityttöjen perjantai-iltaa Manchesterin kupeessa sijaitsevassa Halessa Pohjois-Englannissa.

Ensin tilataan pitsat, sitten laitetaan kutrit kuntoon bileitä varten.

15–16-vuotiaiden nuorten ilta näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos jollakulla olisi sylivauva huolehdittavanaan.

– Ei voisi käydä koulussa, ei olisi rahaa, sosiaalinen elämä olisi varmaan nollassa. Tosi vaikeaa, nelikko luettelee.

Teiniraskaudet ovat vähentyneet Englannissa ennätysalhaalle.

Maaliskuussa Britannian tilastoviranomainen julkaisi lukemat vuodelta 2015, ja niiden mukaan raskauksia oli 21 jokaista tuhatta 15–17-vuotiasta tyttöä kohti.

Luku on alhaisin vuonna 1969 alkaneen tilastoinnin aikana.

Manchesterilaistytöt tietävät koulustaan pari vuotta vanhemman tytön, josta tuli äiti alaikäisenä. Omassa kaveripiirissä teiniäitejä ei ole.

Vuonna 1999 Englannin silloinen työväenpuoluehallitus lanseerasi teiniraskauksien vähentämiseen tähtäävän strategian.

Se onnistui lukujen perusteella niin hyvin, että Maailman terveysjärjestö WHO on halunnut ottaa siitä oppia.

Kehuttu toimintasuunnitelma pyrki puuttumaan teiniraskauksiin moniulotteisesti, ei pelkkänä terveyteen liittyvänä asiana.

Manchesterilaisnuorten puheiden perusteella strategia ei kuitenkaan ole saavuttanut ihan kaikkia: nelikon tytöt ovat saaneet seksuaalikasvatusta yhden tunnin verran 11-vuotiaina. 

Tyttöpoppoo toivoisi enemmän tietoa seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista esimerkiksi kouluopetukseen.

Maaliskuussa brittihallitus ilmoitti, että seksuaalikasvatus muuttuu pakolliseksi kaikissa kouluissa.

Perustiedoissakin voi olla suuria aukkoja. Englannissa ehkäisy on ollut ilmaista 70-luvulta lähtien, mutta Hulselle tämä on uutinen.

– Ai onko se ilmaista? En edes tiennyt! hän huudahtaa.

Porukka arvelee, että ehkäisyasioissa voisi lähestyä vaikkapa kouluterveydenhoitajaa. Jos joku tulisi yllättäen raskaaksi, hätä olisi hurja.

– Se olisi tosi pelottavaa. En tietäisi, kenen luo mennä, Rodgers sanoo.

Vakuuttavin valistus tulisi teiniraskauden kokeneelta.

Nyt käsitys on se, että vauva pilaisi elämän ja kouluttautumismahdollisuudet.

– Olisi hyvä kysyä, millaista äitiys niin nuorena oikeasti oli, Hulse puntaroi.

Halua kokeilla itse ei ole. Teiniäitiyden stigma on niin lujassa, ettei Hulse työnnä edes sukulaislapsiaan vaunuissa kadulla, jotta häntä ei luultaisi äidiksi.

Sopiva lastenhankintaikä on nuorten mielestä 20 ja 30 ikävuoden välissä: ehkä joskus kymmenen vuoden päästä, muttei missään nimessä nyt.

Skipperin äiti Jo Cushing kuuntelee tyttöjen puheita kiinnostuneena mutta yllättyneenä.

Hän arvelee, että sai itse aikoinaan enemmän valistusta kuin tyttärensä ikäluokka. Hän muistaa edelleen kouluajoiltaan teiniäidin pitämän luennon.

Cushing oli itse 31-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsensa. Sen sijaan hänen oma äitinsä tuli raskaaksi 16-vuotiaana.

Jos oma tytär odottaisi lasta, Cushing toivoisi tämän voivan luottaa vanhempiinsa ja puhuvan asiasta.

Samaa hän toivoisi pojaltaan, jos tästä olisi tulossa isä.

– En painostaisi suuntaan tai toiseen, vaan haluaisin lasteni tekevän järkevän valinnan ja kantavan vastuuta.