Opposition sote-mörkö elää ja voi hyvin
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut tapetilla jo lähes kaksikymmentä vuotta.
Hallitus toisensa jälkeen on yrittänyt löytää mallia, joka vastaisi paremmin yhteiskunnan nykyisiä tarpeita.
Puolueet ovat laidasta laitaan yhtä mieltä siitä, että sote-uudistus on välttämätön.
Väestön ikääntyminen ja kustannusten jatkuva paisuminen on saatava tavalla taikka toisella kuriin.
Sote-uudistuksen tiimoilta on tehty lukematon määrä erilaisia selvityksiä ja malleja.
Onkin älyllisesti epärehellistä kuvitella, että lisäselvityksillä tai siirtämällä nykyistä uudistusta päästäisiin merkittävästi parempaan ratkaisuun.
Vuosikymmeniä kestäneiden selvitysten ja poliittisten kiistojen jälkeen on jo korkea aika siirtyä eteenpäin.
Sellaista mallia, johon kaikki puolueet olisivat tyytyväisiä, ei ole olemassakaan.
Hallituksen uuteen sote-esitykseen liittyy myös ongelmakohtia ja epävarmuutta.
Tämä pitää reilusti tunnustaa.
Sellaista mallia, johon kaikki puolueet olisivat tyytyväisiä, ei ole olemassakaan.
Täysin valmista ja virheetöntä mallia on mahdotonta rakentaa. Epävarmuus liittyy tavalla taikka toisella kaikkiin uudistuksiin.
Eduskunnassa sote-uudistuksen valinnanvapautta koskevassa keskustelussa oppositio jatkoi tutuksi tullutta linjaa.
Vedenpaisumusta ja heinäsirkkoja vasemmiston ja vihreiden edustajat eivät sentään pelänneet, mutta lähes kaikkea muuta.
Rahat valuvat kansainvälisten yritysten kautta veroparatiiseihin, palvelut katoavat syrjäseuduilta, asiakasmaksut nousevat merkittävästi, köyhiä ei palvella, lääkäriin ei pääse ja rahat loppuvat.
Uhkakuvien luomiseen ja vanhaan kertaamiseen keskittynyt oppositio jätti tälläkin kertaa vaihtoehtojen esittämiseen kokonaan väliin.
Hallituksen lausuntokierroksen jälkeen tekemiä muutoksia oppositio piti lähinnä silmänlumeena.
Ministeri Juha Rehula eduskunnassa esittämä retorinen kysymys, että ”millaisenhan vastaanoton nykyinen sosiaali- terveystoimea koskeva laki saisi perustuslakivaliokunnassa”, kuvaa osuvasti vallitsevaa tilannetta.
Opposition omassa kritiikissään esittämät samat uhkakuvat löytyvät myös nykyisestä järjestelmästä.
Sosiaali- ja terveystoimen uudistus on valtava kokonaisuus.
Sen toteuttaminen on välttämätöntä ja väistämätöntä.
Vuosisadan uudistuksen yhteydessä odottaisi, että oppositio jättäisi politikoinnin vähemmälle ja keskittyisi kokonaisuuksiin.
Tämä taitaa olla kuitenkin liikaa vaadittu.