Kommentti: Hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuoli on kelkasta tippuneiden pahoinvointi
Tässä itsenäisyyspäivässä on erilainen, surullinen sävy. Vain muutama päivä sitten nuori mies surmasi kolme ihmistä Imatralla.
Poliisi on kertonut, että kolmoissurmaaja on syrjäytynyt nuori mies. Hänen äärimmäinen tekonsa kertoo pahasti järkkyneestä mielestä.
On silti järkyttävää tietää, että Suomessa on paljon pahoinvoivia, yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä, jotka kokevat, ettei heitä tarvita yhtään mihinkään.
Porvoon piispa Björn Vikströmkin totesi itsenäisyyspäivän ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa, että vahvat ja tehokkaat pärjäävät hyvin. Monet kuitenkin kokevat, ettei yhteiskunnassa ole heille tilaa.
Tämä kahtiajakautuminen on ensi vuonna 100 vuotta täyttävän Suomen suurimpia ongelmia.
Hullunkurista kyllä, mutta hyvinvointi myös lisää pahoinvointia.
Mikä tarkoitus elämälle jää, ellei nuori onnistu opiskelu- tai työpaikan saamisessa?
Tämän matkan varrelle nimittäin putoaa moni, useammin mies kuin nainen. Tänään julkaistu Pisa-tutkimus kertoo, että koulumaailmassa tytöt menestyvät poikia paremmin ihan kaikessa.
Kelkasta pudonnut nuori katoaa yksiöönsä. Toisin kuin 100 vuotta sitten, häntä ei tarvita tukinuittoon, metsätöihin, tuvan nikkarointiin tai ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen. Hän voi rauhassa syrjäytyä.
Yksinäisyys on hyvinvointiyhteiskunnan ongelma, koska ihmiset eivät ole toisistaan riippuvaisia.
Valtio takaa kaikille riittävästi rahaa ravinnon saantiin ja tarjoaa terveydenhoitopalvelut.
Naapurin ovea ei tarvitse koputtaa, kun jostain on puutetta. Oikean elämän sosiaaliset kontaktit katoavat helposti ja siirtyvät verkkoon. Tästä seuraa usein masennusta tai elämän tarkoituksen hankkimista väärästä paikasta.
Tänään itsenäisyyspäivänä marssivat uusnatsit ovat tästä hyvä esimerkki.
Lähiyhteisön yhteisöllisyys on elintärkeää sekä ihmiselle itselleen että koko yhteiskunnalle.
Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi eilen Ylen haastattelussa, miten rutiköyhät kainuulaiset miehet pysäyttivät puna-armeijan.
On vaikea kuvitella, että tähän pystyisivät miehet, jotka eivät koe itseään tärkeäksi yhteiskunnan palaseksi.
Jokainen tarvitsee mielekästä tekemistä ja läheisiä ihmisiä. Ne ovat ihmisen elämän edellytyksiä.
Yhdessä elämisen ja tekemisen taito täytyy löytää uudelleen.