Analyysi: Yhtiöittäminen on varsin tuttua oppositiollekin

Kansallisomaisuus annetaan ulkomaisiin käsiin!

Punavihreä oppositio maalaa hurjia kuvia Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yhtiöittämisaikeista.

Valtioneuvosto on jo päättänyt yhtiöittää metsähallituksen, ja samaa suunnitellaan maanteille sekä julkisille terveyspalveluille.

Aikeita tukevat talouden ja oikeuden asiantuntijat, valtion kassa ja keskustan eduskuntavaaliohjelmakin, vaikka osaa kenttäväestä meno hirvittääkin.

Uhkakuvien maalaamisen käynnisti vihreät.

Metsähallituksen yhtiöittämistä vastustanut puolue sekä luontojärjestöt valjastivat avukseen kansallismaisemat ja veroparatiisiyhtiöt, joille Suomen pihkantuoksuiset aarniometsät ja solisevat lähdevedet menevät kuin tarjottimella.

Keskustalaisilla oli kova työ saada kulotus hallintaan. Sipilä vakuutti, että neliösenttiäkään maata ei siirry osakeyhtiölle, vain metsätalousliiketoiminta.

– Yhtiöittäminen on paras vaihtoehto, jos Suomi haluaa säilyttää monopolin valtion metsien käyttämisessä, hän perusteli.

Sitten oli peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) vuoro paljastaa, että sote-uudistus tekee terveyskeskuksista yrityksiä.

Demarileiristä soimattiin hallitusta peräti yhtiöittämisvimmaiseksi. Vimmaa tai ei, EU:n kilpailusääntöjen mukaan yhtiöittämistä vaatii kuluttajille luvattu valinnanvapaus.

– Kun on kyseessä tilaaja–tuottaja-malli, jossa kilpailevat sekä yksityiset että julkiset toimijat, julkisten täytyy yhtiöittää toimintansa, totesi eurooppaoikeuden professori Juha Raitio Ylelle.

Julkinen ja yksityinen sektori on laitettava samalla viivalle, ettei julkinen sektori voisi mättää verorahaa kannattamattomiinkin palveluihin ja muuttaa kilpailua yrittäjälle epäreiluksi.

– Yhtiöiden ei tarvitse olla osakeyhtiöitä. Näen tässä osuuskuntien uuden tulemisen, Sipilä väläytti.

Viime viikolla liikenneministeri Anne Berner (kesk.) esitteli liikennekaarensa, jonka yhtenä osana tiet, raiteet ja vesikulkureitit annettaisiin yhtiön hallintaan.

SDP joutui pois tolaltaan. Puheenjohtaja Antti Rinteen mielestä hallituspuolueet eivät hakeneet vaaleissa valtakirjaa muuttaa Suomea markkinaehtoiseksi yhteiskunnaksi.

Rinteen tulkinnassa on vahvaa oppositiopoliitikon aksenttia, sillä valtionyhtiön ei ole pakko toimia täysin markkinaehtoisesti.
Rinne saattoi unohtaa, että Infra Oy esiteltiin sekä keskustan eduskuntavaaliohjelmassa että Rinteen omissa hallitusneuvottelutavoitteissa kesällä 2014.

Myös SDP:n viime syksynä julkaistu ja lyyrisesti nimetty vaihtoehtobudjetti, Silta yli synkän virran, kertoo hallituksen kanssa hyvin samansuuntaisesta tavoitteesta.

– Infrarakentamista varten perustetaan uudenlaisia malleja. Valtio ja kunnat voivat esimerkiksi luovuttaa omistamansa maat yhtiölle, joka rakennuttaa ja hoitaa kohteiden infrastruktuurin, kirja kertoo.

SDP olisi keskustan lailla valmis myymään valtion ei-strategista omaisuutta, jotta Infra Oy:lle saataisiin peruspääoma.

Oppositio puhuu yhtiöittämisestä joko tahallaan tai tietämättään yksityistämisen synonyyminä, Sipilä ihmettelee.

Käsitteillä on iso ero. Yksityistämisessä omistus ja tuotanto siirretään kokonaan valtion tai kunnan ulkopuolelle.

– Ei kävisi mielessäkään käydä yksityistämään esimerkiksi teitä tai rautateitä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niiden on oltava valtion omistuksessa, Sipilä sanoi Helsingin Sanomille.

Yhtiöittämisessä, jota hallitus aikoo tehdä, muutetaan organisaation toimintamuotoa. Tehtävät ulkoistetaan, mutta omistus ja yhtiökokouspöytien jakkarat säilyvät valtiolla.

Valtio omistaa kokonaan tai enemmistöllä yli neljäkymmentä yhtiötä.

Näitä ovat esimerkiksi kuriiripalveluja tarjoava Posti, jyväjemmari Viljava ja sähkönsiirtoyhtiö Fingrid, jonka organisointimuotoa vaihtoi sosialidemokraattisen Paavo Lipposen hallitus.

SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton hallitsema Helsinki omistaa puolestaan lähes sata yhtiötä.

Laitoksen toiminta olisi terhakkaampaa yrityksenä, sanovat yhtiöittämisen kannattajat.

Kun kunnallinen virastolaitos on poliitikoiden ohjattavana, päätöksenteko kestää pitempään ja arkipäivän toiminta on jäykkää, sanoo julkisen talousjohtamisen emeritusprofessori Pentti Meklin.

– Jos vaikkapa Postin asiat menisivät edelleen eduskuntaan, niin eihän siitä tulisi mitään.