Italialaista eleganssia puolalaisella laadulla – Polski-Fiat oli niin huono auto, että koko maan maine kärsi
Siinä missä italialaisperäisellä itäautolla Ladalla pärjäsi YYA-Suomen maanteillä mainiosti, toisella samansukuisella kulkupelillä reissu saattoi usein katketa kesken.
Fiatin 125-malliin perustuva Puolassa lisenssillä valmistettu Polski-Fiat eli Fiat 125p tuli Suomessa markkinoille 1970. Italiassa muotoiltuna auto oli sinänsä klassisen kaunis, mutta alkuperäisen tehtaansa mallistosta jo poistunut edellisen vuosikymmenen edustaja.
Puolassa oli jo 1930-luvulla valmistettu Fiatin Balilla -mallia Polski Fiatin nimellä. Yhteistyötä olisi jatkettu sodan jälkeenkin, mutta Neuvostoliitto painosti perumaan sopimuksen ja valmistamaan jo vanhanaikaisen Pobedan lisenssiversiota Warszawaa.
Suhteet Fiatiin kuitenkin säilyivät, ja Neuvostoliiton solmittua sopimuksen Lada-tehtaan toimittamisesta Puola sai jatkaa neuvotteluja Fiatin kanssa autojen valmistuksesta.
Fiat oli aktiivisesti liikkeellä Itä-Euroopassa muutenkin. Neuvostoliiton silmissä italialaisvalmistajalla oli moni etuja. Mussolinin hirttäneet italialaiset kommunistipartisaanit kommunistipartisaanit olivat Neuvostoliitossa sankareita, ja sodanjälkeiset kommunistijohtajat olivat pitäneet muutenkin yllä suhteita Neuvostoliittoon. Myös Jugoslavian johtaja Josip Broz Tito oli solminut Fiatin kanssa jo 1950-luvulla sopimuksen Fiatin valmistuksesta Zastavan tehtailla Serbiassa.
Vuonna 1965 Puolan hallitus solmi sopimuksen Fiatin 1500-malliin perustuvan auton lisenssivalmistuksesta. Siinä, missä Lada perustui vuonna 1966 esiteltyyn Fiat 124 -malliin, uusi Polski-Fiat sai vuonna 1967 esitellyn Fiat 125:n korin. Polski-Fiat oli siten Ladaa luokkaa ylempänä oleva auto, mistä puolalaisvalmistaja oli todella ylpeä.
Puolalaisen FSO-tehtaan työnlaatu ei kuitenkaan ollut lähelläkään italialaistehtaan laatua ja Polski-Fiat hävisi viimeistelynsä tasolta selvästi Fiatin 124-malliin perustuvalle Ladallekin.
Puolalaisesta laadusta tuli suorastaan käsite – sanan negatiivisessa merkityksessä. Puolalaiset vitsailivat aikanaan Polski-Fiateissa olevan kolme laatutasoa: Ykköslaatu vientiin, kakkoslaatu yksityisasiakkaille ja kolmoslaatu takseihin.
Tuulilasi-lehden 30 000 kilometrin kestotestissä vuonna 1973 ollut Polski-Fiat 125 p ei kovin paljon kiitosta kerännyt.
Kori todettiin pahaksi ruostumaan ja ovet aukesivat liian vähän, haitaten melkoisesti kulkua takapenkille. Takaluukku ei ollut erityisen tiivis, ja pölyä ja vettä pääsi helposti tavaratilaan. Takapenkkejä moitittiin koviksi ja kohtuuttoman korkeiksi.
Lämmityslaitetta arvosteltiin kiusallisen alkeelliseksi, ja sen todettiin puhaltavan vain kahdenlaista ilmaa: kuumaa tai kylmää. Vaihteiston välityksiä pidettiin epäonnistuneina ja ohjausta moitittiin tahmeudesta.
Turvallisuutta heikentäviksi ominaisuuksiksi todettiin jäykkä ohjausakseli, heikosti sijoitetut katkaisimet, yksinopeuksiset pyyhkimet, jalkakäyttöinen pesulaite ja huonot turvavyöt.
Polski-Fiatia valmistanut FSO alkoi 1970-luvulla suunnitella uutta mallia. Vuonna 1978 esitelty, italialaisen Giugiaron muotoilema Polonez oli hyvinkin modernin näköinen – varsinkin itäeurooppalaiseksi tuotteeksi. Lopputulos oli silti hieman kömpelö, sillä Polski-Fiatista perityt akselistot olivat isommalle autolle hieman liian kapeat.
Polonezin myyntiä alkoivat pian haitata Puolassa alkaneet poliittiset myllerrykset, ja Solidaarisuus-liikkeen lakkoilu ajoi myös FSO:n ongelmiin. Autojen ja niiden osien tuotanto takkuili ja laatu heikkeni entisestään Fiatin kanssa tehdyn lisenssisopimuksen päättymisen jälkeen nimi Polski-Fiat jäi 1980-luvulle tultaessa pois ja autojen tekoa jatkettiin nimellä FSO.
Suomeen tuotiin 1980-luvun alkupuolelle myös 125P-mallin avolavaversiota nimellä Polle. Itä-Euroopan poliittisten mullistuksien myötä vanhan 125P -mallin tuotanto päättyi vuonna 1991 yli 1,4 miljoonan valmistetun auton jälkeen. Polonezin valmistus jatkui vuoteen 2002.
Lähteenä mm. Mobilisti 5/2012