Vihreiden ehdotukset eläkeläisten verotuksen kiristämiseksi kolahtavat myös Pekka Haaviston kannatukseen

Pääkirjoitus

Vihreiden ehdotukset eläkeläisten verotuksen kiristämiseksi osoittavat keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon sanoin ”etäisyyttä pienituloisen eläkeläisen elämästä” mutta myös tosi huonoa politiikan pelisilmää.

Ehdotukset vaikuttavat väistämättä myös presidenttiehdokas Pekka Haaviston kannatukseen, jopa silloinkin, vaikka Haavisto sanoutuisi niistä irti.

Kysytään: ”Miten mikään puolue voi olla niin ulalla, että pitää 1125 euroa bruttona kuukaudessa eläkettä saavaa niin hyvätuloisena, että hänen verotustaan joutaa kiristää?”

Veropolitiikka ei kuulu presidentin toimialaan. Mutta ehdokkaat joutuvat tekemään selkoa muustakin yhteiskunnallisesta ymmärryksestään kuin vain ulkopolitiikasta.

Median tavanomainen hokema ”kansalaisilla on oikeus tietää” sopiikin tähän hyvin.

Eläkeläisten verotuksen kiristämistä esitti ensimmäisen ryhmänjohtaja Atte Harjanne (vihr.).

Ehdotus herätti heti tavatonta huomiota. Toimittajat ovat tivanneet, että onko 1125 euroa bruttona kuukaudessa saava eläkeläinen jo niin hyvätuloinen vai oliko kansanedustajalle sattunut lapsus, siis kömmähdys tai vahinko.

Mutta ei. Harjanne ei suostunut sanomaan sitä erehdykseksi. Niin kertoo Ilta-Sanomien haastattelu (25.10.):

Toimittaja Mika Lehto: ”Tuliko vihreille lapsus, vai onko tarkoitus pitää hyvätuloisen eläkeläisen raja 1125 eurossa kuukaudessa?”

Harjanne: ”En sanoisi, että se on lapsus. Tuo on yksi tapa toteuttaa 200 miljoonan euron verotuloja. Tiedämme, että eläkkeet ovat nousemassa, ja tuo on yksi tapa kohdentaa niin, että kaikkein pienimmät eläkkeet eivät olisi siellä (verotuksen kiristämisessä) mukana.”

Merkille pantavaa on, että muutkaan vihreät eivät ole sanoutuneet ehdotuksesta irti.

Ehdokaskeskusteluissa tullaan taatusti puhumaan muustakin kuin vain presidentin varsinaisen toimialan asioista. Se on kansalaisten kuluttajansuojaa.

Eihän Pekka Haavisto tästä mihinkään pääse. Vaikka hän onkin nimellisesti kansanliikkeen presidenttiehdokas, hän on ollut vihreiden tärkein vaikuttajahahmo jo vuosikymmenten ajan ja siten myös puolueen politiikan keskeisiä linjanvetäjiä.

Mutta aika ohueksi on vihreiden kaadereiden yhteiskunnallinen tietämys jäänyt, jos 1125 euron eläkettä (brutto) saava on puolueen mielestä ”hyvätuloinen”.

Toistuuko sama muuallakin vihreiden yhteiskunnallisessa ymmärryksessä? Ovatko tosiasiat hautautuneet liikaa luulojen, itsetietoisuuden ja ideologian alle?

Tuntevatko vihreät (ja Haavisto) koko Suomen elinoloja? Onko vihreiden (ja Haaviston) horisontti vain pääkaupunkiseudun ja muiden suurten keskusten horisontti? Tietävätkö vihreät (ja Haavisto) edes, mitä tarkoittaa, kun joukkoliikennettä ei olekaan tai kauppa on kaukana?

Ja mitä muuta paljastuukaan, kun hyvätuloisen rajana pidetään 1125 euroa (brutto)?

Vihreiden verokompurointi liittyy siis presidentinvaaleihinkin. Ehdokkaassa on osa hänen taustaryhmäänsä, hänen taustallaan olevaa puoluetta.

Siksi puolueen ja niiden edustajien tekemiset ja jopa puheetkin vaikuttavat myös ehdokastilanteeseen. Nehän selventävät ehdokkaan olemusta.

Hankalin tilanne on hallituspuolueilla. Niin on soviteltava asioita myös niin, etteivät ne toimisi ehdokkaitaan vastaan. Erityisen tarkasti joutuvat nuoralla tanssimaan nyt pääministeri Petteri Orpo ja kokoomus. Mitä sieltä hallituspolitiikasta Alexander Stubbin tielle vielä tömähtääkään…

Ehdokaskeskusteluissa kun tullaan taatusti puhumaan muustakin kuin vain presidentin varsinaisen toimialan asioista. Sehän on kansalaisten kuluttajansuojaa.

Esimerkiksi siitä, miten hyvin ehdokkaat koko isänmaansa tuntevat, ja miten he kaikkien suomalaisten tulevaisuuden näkevät.