Suomen turvallisuudelle tärkeä sotilasmahti Puola käy vaaliuurnille – "Olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota Puola-suhteeseemme"
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Suomi liittyi Naton jäseneksi, Puolasta tuli hetkessä yksi Suomen tärkeimmistä liittolaisista. 38 miljoonan asukkaan maa Itämeren etelärannalla on muutenkin nostanut profiiliaan yhtenä Naton keskeisistä sotilasmahdeista ja Ukrainan tärkeimmistä tukijoista.
Sunnuntaina Puolassa käydään vaalit, joihin suomalaistenkin kannattaa tutkijoiden mielestä kiinnittää huomiota. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Henri Vanhasen mukaan Puolan merkitys on kasvanut eikä tätä kehitystä saisi Suomessa sivuuttaa.
– Olemme tavallaan tulleet uuteen aikaan Nato-jäsenyyden myötä. Meillä on tietysti omat perinteiset liittolaiset kuten Pohjoismaat, Yhdysvallat, Britannia. Mutta nyt kun olemme samassa liitossa, ehdottomasti olisi hyvä vähän karistaa historiallisia ennakkoluuloja ja tiettyä ylenkatsetta suhteessa keskiseen Itä-Eurooppaan, Vanhanen sanoo.
– Suomessa olisi hyvä enemmän ja enemmän kiinnittää huomiota Puolaan ja meidän Puola-suhteeseemme ja pyrkiä siitä löytämään enemmän yhdistäviä tekijöitä.
Puolan sijainti on Suomelle ja Natolle strategisesti tärkeä useallakin tavalla. Puola vartioi Suwalkin käytävää eli maayhteyttä Baltian maihin, ja Suomen kanssa sillä on jaettuna vastuualueena Itämeri.
– Puola on maa, jolla on suorituskykyä ja sellainen sijainti, millä on meille merkitystä. Sen takia Puolalla on meille ehkä hieman enemmän relevanssia turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti kuin joillain muilla Naton jäsenmailla, Vanhanen näkee.
Suomen ja Puolan suhteet eivät ennen Ukrainan sotaa olleet ongelmattomat. Suomi on osana EU-rintamaa arvostellut Puolan oikeusvaltiokehitystä ja demokratian rapautumista, ja jännitteet kärjistyivät vuonna 2019 Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana.
Maat ovat myös monissa arvokysymyksissä olleet kaukana toisistaan. Katolinen Puola on yksi Euroopan arvokonservatiivisimmista maista ja on hangoitellut EU:ssa ilmastotoimia vastaan, kun taas Suomi on usein näyttäytynyt EU:ssa liberaalin laidan maana esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan työnsi hetkeksi erimielisyydet Puolan ja EU:n välillä taka-alalle. Erimielisyydet eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään, ja esimerkiksi kiistat oikeusvaltiokehityksen suhteen jatkunevat, jos hallitseva oikeistokonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue (PiS) jatkaa vallassa vaalien jälkeen.
Vanhasen mielestä tällaiset erimielisyydet Suomen ja Puolan välillä voidaan kuitenkin hoitaa EU:n puitteissa, ja turvallisuuspolitiikka voidaan pitää näistä kiistoista erillään.
Myös Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäki uskoo, ettei kiistely EU-tasolla vaaranna Suomen ja Puolan suhteita.
– He ajattelevat, että jos Venäjä menestyy sodassa Ukrainaa vastaan, se näyttäytyy äärimmäisen negatiivisena Puolan turvallisuuden kannalta. Tämä on sellainen liima, joka varmasti sitoo myös Suomea ja Puolaa yhteen, Linnainmäki sanoo.
Ennen sotaa Suomea ja Puolaa erotti jossain määrin myös suhtautuminen Venäjään. Historiallisista syistä hyvin epäluuloisesti Venäjään suhtautunutta Puolaa ärsytti se, että Suomi piti yllä korkean tason suhteita Venäjään Krimin valtauksesta huolimatta. Puola näkikin Suomen jonkinlaisena Venäjän naapuruston heikkona lenkkinä.
Suhtautuminen muuttui, kun Suomi muutti turvallisuuspoliittista linjaansa keväällä 2022. Puola otti innolla vastaan Suomen Nato-hakemuksen ja iloitsi siitä, että sotilaallisesti vahvan Suomen jäsenyys vahvisti Naton itäreunaa. Puolan näkökulmasta Suomi oli viimein ”tullut järkiinsä” ja nähnyt Venäjän sellaisena kuin se Puolassa oli jo pidempään nähty.
– Mitä suurempi Nato, sen parempi Puolalle, näin se nähdään, sanoo Euroopan turvallisuuteen perehtynyt professori Justyna Zajac Varsovan yliopistosta.
Siitä lähtien Puola ja Suomi ovatkin usein löytäneet toisensa ulkopoliittisesti ja ovat esimerkiksi olleet innokkaimpien maiden joukossa ajamassa Venäjän-vastaisia pakotteita.
Erojakin tosin on. Puola näkee itsensä nimenomaan keskieurooppalaisena mahtina ja on pyrkinyt ottamaan alueellisen johtajan asemaa esimerkiksi Kolmen meren aloitteen ja Bukarest 9 -ryhmän kautta. Puola on ajanut Yhdysvaltain vahvempaa läsnäoloa Naton itäreunalla, mitä taas Suomi ei ole tavoitellut.
Puolan merkitystä Euroopan turvallisuudelle on kasvattanut myös maan tekemät massiiviset investoinnit omaan puolustukseensa. Vanhasen mukaan Puola on kiihdyttänyt puolustushankintaohjelmaansa ennennäkemättömän nopeasti.
– Vaikka muissa länsimaissa on puhuttu paljon sitä, että pitää kasvattaa asevoimien suorituskykyä ja puolustusbudjettia, mikään muu ei ole edennyt näin nopeasti kuin Puola, Vanhanen sanoo.
Puolan puolustusmenot lähestyvät jo neljää prosenttia bruttokansantuotteesta. Maan kunnianhimoisena tavoitteena on, että vuoteen 2035 mennessä se käyttää asevoimiin yli 110 miljardia euroa.
Puola on hankkinut esimerkiksi taisteluhelikoptereita, haupitseja, Patriot-ohjusjärjestelmiä, F-35-hävittäjiä, ohjusfregatteja ja panssarivaunuja. Sillä on nyt jo enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla ja Ranskalla yhteensä.
Ennennäkemättömän varustautumisen taustalla on Vanhasen mukaan paitsi Venäjän uhka, myös tarve korvata Ukrainalle annettua aseistusta. Lisäksi puolustukseen investoiminen antaa Puolalle enemmän vaikutusvaltaa Naton sisällä.
Zajacin mukaan asevoimiin investointi jatkuu varmuudella, voitti vaalit kuka tahansa.
Sodan alettua Puola kohensi tuntuvasti mainettaan länsiliittouman sisällä olemalla yksi Ukrainan merkittävimmistä tukijoista niin aseellisesti kuin pakolaisten vastaanottajamaanakin.
Puolan ja Ukrainan lämpimät suhteet kuitenkin kokivat kolauksen, kun maat ajautuivat kiistaan viljan tuonnista. Puola ei halunnut ukrainalaisen viljan tulevan sekoittamaan markkinoita, mikä sai Ukrainan tekemään valituksen Puolasta Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Vastauksena Puola ilmoitti, ettei se enää tue Ukrainaa aseellisesti.
Viljakiista saatiin sittemmin sovittua, ja Linnainmäen mielestä asiassa näyttää olleen ensisijaisesti kyse Puolan sisäpoliittisesta pelistä vaalien alla. Laki ja oikeus -puolueen täytyi näyttää, että se puolustaa kaikin keinoin puolalaisia maanviljelijöitä, jotka ovat puolueen tärkeää äänestäjäkuntaa. Isossa kuvassa Puolan tuki Ukrainalle ei ole lakkaamassa.
– Mutta on selvää, että tämä jättää jälkensä Puolan ja Ukrainan välisiin suhteisiin ja toisaalta vaikeuttaa Puolan mahdollisuuksia esiintyä uskottavasti Ukrainan puolestapuhujana kansainvälisillä areenoilla, Linnainmäki sanoo.
Myös Puolan ja Ukrainan välillä on pitkältä historiasta juontuvia jännitteitä. Maat kuitenkin hautasivat nämä erimielisyydet, kun Venäjän hyökkäyssota alkoi.
Nyt Puolan äärioikeistolainen Konfederaatio-puolue, joka suhtautuu Ukrainan tukemiseen kielteisesti, on pyrkinyt lietsomaan näitä jännitteitä. Myös suhtautuminen ukrainalaispakolaisiin, joita Puolassa on yli miljoona, on vähitellen muuttumassa.
– Monet ovat alkaneet ajatella, että he saavat liikaa tukea hallitukselta. Yli puolet puolalaisista tukee edelleen ehdottomasti ukrainalaispakolaisia ja haluaa auttaa heitä, mutta asenteet ovat muuttuneet viime aikoina. Muutos ei ole suuri, mutta se pitää ottaa huomioon, kertoo professori Zajac.
Puolan vaaleista on ennakoitu tasaisia, mutta maata vuodesta 2015 hallinnut Laki ja oikeus näyttää pitävän kiinni suurimman puolueen asemasta. Jaroslaw Kaczynskin johtama Laki ja oikeus on gallupien perusteella saamassa noin 35 prosenttia äänistä. Sen päähaastaja, Donald Tuskin Kansalaisfoorumin ympärille koottu oppositiokoalitio, on jäämässä alle 30 prosenttiin.
Hallituksen muodostamiseen yksin riittävää enemmistöä mikään puolue ei välttämättä saa. Laki ja oikeus saattaakin joutua turvautumaan äärioikeistolaiseen Konfederaatioon muodostaakseen hallituksen. Kansalaisfoorumi taas tarvitsisi hallituskumppaneikseen vasemmiston sekä Kolmas tie -koalition.
Jos Laki ja oikeus pysyy vallassa, Puolan politiikka tuskin muuttuu merkittävästi. Tiedossa olisi Zajacin mukaan lisää kahnauksia EU:n kanssa.
– Kun katsoo Laki ja oikeus -puolueen vaaliohjelmaa, he haluavat jatkaa oikeusjärjestelmän uudistuksia. Enkä usko, että EU hyväksyy niitä, Zajac sanoo.
Vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu, jos PiS joutuu ottamaan Konfederaation hallituskumppaniksi, sillä se suhtautuu EU:hun vielä kriittisemmin.
Opposition voittokaan ei Zajacin mukaan muuttaisi ulkopolitiikan suuria linjoja, joista vallitsee maassa laaja konsensus.
– Puolalaisella yhteiskunnalla ja puolueilla on kaikilla sama suhtautuminen Venäjään. Kaikille on selvää, että Venäjä on uhka, jota vastaan täytyy puolustautua, että meidän täytyy parantaa puolustustamme ja että meillä pitää olla hyvät suhteet liittolaisiimme, Zajac kertoo.
Puolassa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että Puolan tärkein kumppani ja turvallisuuden lähde on Yhdysvallat ja sitä kautta Nato.
– Se, mistä ollaan eri mieltä, on EU ja EU-maat.
Puolan nykyinen hallitus haluaa pitää EU:n nimenomaan talousblokkina ja on nihkeä EU:n puolustusyhteistyötä kohtaan. Laki ja oikeus suhtautuu etenkin Saksaan epäluuloisesti ja pitää esimerkiksi EU:n toimielimiä Saksan ja Ranskan käsikassaroina.
Jos taas oppositio nousisi valtaan ja Tuskista tulisi pääministeri, Puolasta tulisi paljon myötämielisempi EU:ta ja EU:n puolustusyhteistyötä kohtaan.
Kuka tahansa vaalit voittaa, Puolan syvä polarisaatio jatkuu.
– Kuka tahansa on vallassa, poliittiset jännitteet jatkuvat suurina, Zajac ennakoi.