Viime hetkillä Kabulista pakoon päässyt Marzia alkoi saada Suomessa paniikkikohtauksia – "Joka yö pakenen Talebania unissani"
Mitä jos Taleban näkee minut ilman huivia, länsimaisissa vaatteissa täällä Suomessa? Pelko hiipii harva se yö Suomeen kaksi vuotta sitten pelastetun Marzia Gholamin mieleen.
Journalismia Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa opiskellut ja televisiotoimittajan töitä tehnyt Gholami pääsi Suomen ulkoministeriön avustuksella pakenemaan vallankaappausta 7-vuotiaan tyttärensä kanssa viime hetkillä elokuussa 2021.
Nuo hetket eivät ole vieläkään jättäneet rauhaan.
– Lähes joka yö pakenen Talebania unissani, Gholami kertoo toistuvista painajaisistaan.
Hän kokee, ettei ole vielä kotonaan Suomessa, mutta takaisinkaan ei voi mennä, koska Taleban pitää kaikkia maasta lähteneitä pettureina.
Eikä Afganistanissa tällä hetkellä voisi Gholamin mukaan elääkään. Hän on kuullut läheisiltään, kuinka kotimaassa ihmiset myyvät irtaimistoaan kadulla, koska heillä ei ole töitä eikä rahaa. Moni lähtisi maasta, jos vain pystyisi.
– Siellä ei ole enää mitään kenellekään, Gholami sanoo STT:lle.
Pitkään jatkunut sota vei Afganistanin talouden huonoon kuntoon, ja nyt yli kaksi vuotta valtaa pitäneen Talebanin hallinnon alla tuotanto on romahtanut. Lukuisat kansainväliset avustusjärjestöt ovat lopettaneet toimintansa maassa.
YK:n arvion mukaan lähes 85 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä. Arvioiden mukaan yli 15 miljoonaa ihmistä, siis yli kolmasosa Afganistanin väestöstä, ei saa tarpeeksi syödäkseen.
Tilanne voi pahentua entisestään, sillä YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman (WFP) mukaan tämän vuoden rahoitusleikkaukset ruoka-apuun osuvat kovaa Afganistaniin. Apua leikataan 10 miljoonalta ruoka-avustuksien varassa olleelta ihmiseltä.
Yhdysvallat ilmoitti keväällä 2021 joukkojensa vetäytyvän Afganistanista. Tästä huolimatta kukaan ei uskonut, että vain joitakin kuukausia myöhemmin ääri-islamistinen Taleban-liike saisi pääkaupunki Kabulin haltuunsa, Gholami sanoo.
Yhtenä päivänä työnantaja ilmoitti hänelle, ettei töihin kannata enää tulla.
Lähtö pääkaupungista Kabulista tapahtui kahdessa päivässä. Niinä päivinä Gholami suostutteli entisen aviomiehen vanhempia antamaan tyttären hänen mukaansa.
– Vetosin mieheeni, että tämä on mahdollisuus saada tyttäremme turvaan, hän muistelee.
Nyttemmin entinen mies on päässyt Ranskaan ja pitää yhteyttä tyttäreensä puhelimen välityksellä. Myös molempiin isovanhempiin pidetään Suomesta käsin yhteyttä.
Vaikka Gholami on pärjännyt Suomeen tulon jälkeen näennäisen hyvin, vuosi saapumisen jälkeen hän alkoi saada paniikkikohtauksia. Ensin Gholami ei tiennyt, mitä ne olivat.
– Yhtäkkiä kesken Maahanmuuttoviraston tekemän sosiaalityöntekijän haastattelun huomasin, että olin kehoni ulkopuolella, hän sanoo.
Kohtaus oli niin paha, että Gholami luuli kuolevansa. Sen jälkeen niitä on tullut useammin, vaikka oleskelulupa hänellä onkin, eikä sitä tarvitse enää murehtia.
– Minun pitäisi olla pelkästään onnellinen, koska olen täällä Suomessa turvassa, hän pohtii.
Noin kuukausi Gholamin Suomeen lähdön jälkeen talebanit saapuivat penkomaan Gholamin perheen Kabulissa sijaitsevan kodin. Syynä oli kuulemma epäily, että talossa olisi aseita. Gholamin mukaan väite on yleinen, aina etsitään aseita tai viitteitä opiskelusta sekä yhteyksistä länsimaihin.
Perhe pelkää, että kahden toimittajatyttären ammattien takia hekin saattavat joutua vainon kohteeksi. Gholami sanoo, että hänen Kabulissa parturiliikettä pitävä veljensä on joutunut Talebanin tarkastusjoukkojen syyniin, jopa pahoinpidellyksi. Tarkastajat ovat kieltäneet veljeä leikkaamasta moderneja kampauksia ja partoja kabulilaisille miehille.
– Kukaan ei uskalla leikata hiuksia enää. Veljeni surkuttelee myös, ettei nuorten suosimia muodikkaita vaatteita saa enää käyttää.
Näkyvin muutos on kuitenkin koskenut naisia, jotka Taleban-liike on sulkenut lähes kokonaan kotiin.
Tyttöjen koulutus yläkoulussa kiellettiin Afganistanissa viime vuonna, ja naisilta on evätty pääsy lähes kaikkiin valtion ja järjestöjen tehtäviin. Myös puistot, pelikentät ja kuntosalit ovat naisilta kiellettyjä.
– Ennen kävimme siskojeni kanssa töissä, opiskelemassa, kuntosalilla ja uimassa ilman saattajaa. Nythän naisilla pitää olla mukana saattaja joka paikassa, isä tai veli.
Heinäkuun lopulla myös kauneussalongit suljettiin sillä perusteella, että niiden palvelut ovat liian kalliita tai epäislamilaisia. Kauneussalongit olivat useille naisille viimeinen sallittu tapa ansaita rahaa – ja monille asiakkaille lähes viimeinen sallittu ympäristö viettää vapaa-aikaa naisten kesken.
– Nykyään jotkut naiset harjoittavat ammattiaan salaa kotoa, Gholami kertoo ja samaan hengenvetoon muistuttaa, että mikäli Taleban saisi tietää, siitä ei hyvää seuraisi.
Joskus Gholami katsoo suomalaista katukuvaa ja muistelee omaa kotimaataan. Ikävä perhettä ja kotimaata kohtaan äityy joskus sietämättömäksi, eikä kyyneliä pysty pidättämään.
– Toivoisin niin, että olisi yksi hyvä maailma, eikä erillisiä alueita, joissa kärsitään. Toivoisin, että maailma ei unohtaisi afganistanilaisia, vaikka meidät onkin suljettu maailman ulkopuolelle, hän sanoo.
Puolitoista vuotta sitten hän tapasi nykyisen miehensä, myös afganistanilaisen, ystävänsä kotona. Kesän lopulla he menivät naimisiin ja muuttivat yhteen molempien tyttäret mukanaan.
– Yritän kovasti itsekin olla onnellinen, vaikka tunnenkin kuuluvani kahteen eri maailmaan samaan aikaan, Gholami kertoo.
Hänen suurin unelmansa olisi Afganistanin kansan vapaus, sellainen vapaus, mitä hän on nähnyt suomalaisilla olevan.