Matkailua palvelevien kulttuuriperintökohteiden kehittämiseen tulee luoda toimiva rahoitusmalli
Ikävä uutinen Hotelli Punkaharjun konkurssista on puhuttanut suomalaisia viime aikoina. Hotellille kasvot antanut yrittäjä Saimi Hoyer on saanut kohtuutonta, henkilöön käyvää arvostelua osakseen. Harva on nähnyt asian koko kuvan, kuten Suomenmaassa 20.4.2023 Erkki Puumalainen viisaasti kirjoitti.
Puumalainen alleviivaa, että Suomen elinkeinopolitiikka ei tunnista luovaa aineetonta taloutta riittävän hyvin. Puumalaisen mukaan todistetusti IPR eli aineeton varallisuus pystyy nostamaan raskaankin taseen suosta.
Punkaharjun tapauksessa aineetonta varallisuutta ovat tyylikkäästi toteutettu remontti, paikan kulttuuriarvo, sekä vahva brändi, joka ohjaa asiakkaat palvelujen äärelle.
Hotelli Punkaharjun kaltaiset kulttuurihistoriallisesti arvokkaat, mittavia pääomia nielevät palvelukokonaisuudet ovat ongelmallisia ylläpitää. Hyvin harvoin pääoma, näkemyksellinen palvelutuotanto ja operatiivinen osaaminen kohtaavat.
Yrittäjille, joilla on kykyä ja intohimoa luoda korkealaatuisia palveluja, ei ole tarjolla pitkäjänteiseen toimintaan kannustavia malleja. Tästä syystä johtuen Suomessa ei ole liiemmälti korkeatasoisia palveluita, etenkään maakunnissa, missä sesonki on lyhyt.
Ruotsissa on esimerkkejä, miten kulttuurisesti merkittävistä kohteista on pystytty luomaan toimivia kokonaisuuksia, jotka palvelevat matkailijoita, toimivat alueella merkittävinä työllistäjinä sekä luovat alueellista vetovoimaa.
Esimerkiksi Länsi-Göötanmaalla sijaitseva Tjolöholmenin linna on säätiön ja kunnan yhteisomisteinen matkailukohde, mitä kunta ylläpitää. Tällaisia malleja voisi tutkia mahdollisuutena myös Suomessa.
Voisi myös pohtia, olisiko mahdollista säätiöidä kulttuurikohteita, jotka rahoitettaisiin julkisin ja yksityisin varoin, jopa osin kansalaiskeräyksenä Suomen Kulttuurirahaston esimerkkiä seuraten. Laajempi toiminta mahdollistaisi skaalaedut rakennusten ja ympäristöjen suunnitteluun, lupamenettelyihin ja remontointiin.
Kunnostetuille rakennuksille luotaisiin niihin istuvat palvelukonseptit ja operatiivinen toiminta kilpailutettaisiin osaaville yrittäjille. Mittava määrä henkilöomistajia loisi valmiiksi sitoutuneen asiakaspohjan.
Puumalainen totesi osuvasti kirjoituksessaan, että alirahoitus tappaa varmemmin kuin osaamisvaje. Jos pääomituksen ja operatiivisen toiminnan epäsuhtaa ei ratkaista on turha kuvitella matkailupalvelujen kehittyvän.
Turistien rahat valuvat Viroon ja Ruotsiin, missä kulttuuriympäristöjä arvostetaan ja matkailija rahalle saa vastinetta.
Niina Hietalahti
ruoka-alan yrittäjä, yhteisöomisteisen korttelikahvilan perustajaosakas
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.