Munapirtin Hinkapyölissä lymyillyt uhanalainen laji ei kadonnutkaan Suomenlahdelta – upossarpiota löytyi Pyhtään rannoilta
Tämän kesän lajistokartoituksissa löytyi yllätys, kertoo Kaakkois-Suomen ely-keskus tiedotteessaan.
Uhanalainen uposkasvi, upossarpio, kuului lajeihin, jonka aikaisemmasta havainnosta oli kulunut jo jonkin aikaa ja siksi oletus oli, että laji on hävinnyt Suomen alueelta. Toisin kävi.
Upossarpiosta on kirjattu yksittäisiä havaintoja 1800-luvulta Pyhtään Munapirtistä. Sijainniksi ja elinympäristöksi oli tuolloin merkitty epätarkasti vain Munapirtissä sijaitseva kylä Hinkapyöli tai nimeämätön lahti Hinkapyölin edustalla. Tämä on ollut ainoa havainto Kaakkois-Suomesta. Muualla lajia esiintyy Pohjanlahden perukoilla. Lajia on sittemmin etsitty Munapirtin pohjoispuolelta monesti mutta tuloksetta.
Alkuperäisten havaintojen todennäköisimmät elinympäristöt ovat jo kauan sitten liettyneet ja kasvaneet umpeen, joten etsinnät suunniteltiin uudelta kannalta; lajia on saattanut esiintyä muuallakin lähistöllä.
Kasvi kuitenkin yllätti ja runsaita kasvustoja löytyikin jyrkiltä kivi- ja sorarinteiltä, eli aivan toisenlaisesta kasvuympäristöstä kuin missä lajia aikaisemmin on havaittu.
Upossarpion tiedetään kasvavan matalissa hiekkapohjaisissa lahdissa, jollainen Hinkapyölinlahtikin lienee aiemmin ollut. Se kukkii heinä-elokuussa. Uudet kasvustot kasvavat yleensä siemenistä. Kukkimaton upossarpio muistuttaa useita muita kapealehtisiä uposkasveja, mutta tavallisesti kasvi kukkii ja on siten helppo tunnistettava.
Upossarpio on Itämerellä kotoperäinen laji. Lajin suurimmat esiintymät ovat Perämeren Suomen puoleisella rannikolla Kalajoelta Kemiin. Yleisimmillään laji on Oulun, Hailuodon ja Limingan seuduilla. Aikaisemmin kasvia on tavattu myös Vaasan seudulta. Perämeren maankohoamisalueilla lajin kasvupaikat tuhoutuvat jatkuvasti, mutta toisaalta tilalle syntyy koko ajan myös uusia elinympäristöjä.
Suomessa kasvaa 80 prosenttia koko Euroopan ja samalla koko maailman upossarpioista. Suomen ulkopuolelta lajia on tavattu Suomenlahden itäpohjukasta Venäjältä, sekä Ruotsista Perämerestä ja Mälaren-järvestä. Suomella on erityinen vastuu upossarpion säilymisestä, koska valtaosa maailman kannasta on täällä.
– Tämänvuotiset löydökset ovat merkki siitä, että vedenalainen luontomme on meille hyvin tuntematon ja että vedenalaisiin lajistokartoituksiin pitäisi panostaa jatkossakin. Suurista viimeaikaisista kartoitushankkeista huolimatta vain murto-osa vedenalaisluonnostamme on kartoitettu, ely-keskus muistuttaa.