Tarttuuko orbanismi? – Tutkijoiden mielestä EU:n itäisten jäsenmaiden pullikointiin pitäisi puuttua jo Suomen puheenjohtajakaudella
Autoritaarisia johtajia, korruptiota ja rajoituksia median, oikeuslaitoksen sekä kansalaisjärjestöjen vapauteen.
EU:ssa on jo pitkään ihmetelty, mihin itäisten jäsenmaiden oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanne on menossa – ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa.
Synkin tilanne on Unkarissa ja Puolassa, missä valta on hyvin konservatiivisilla ja nationalistisilla puolueilla.
– Niiden linja on ollut se, että EU:n arvoja – jotka me jaamme pohjoisessa ja lännessä – kyseenalaistetaan. Liberaalia demokratiaa, ihmisoikeuksia sekä median, kansalaisyhteiskunnan ja oikeuslaitoksen vapautta on systemaattisesti heikennetty, listaa Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Katalin Miklossy
Vaikka maat ovat EU:n hampaissa, hallituspuolueet porskuttavat yhä gallupeissa. Miklossy näkee tälle kolme pääsyytä.
– Vaikka puolueet ovat keskustaoikeistolaisia, niiden sosiaalipoliittiset ohjelmat ovat samanlaisia kuin meillä vasemmistoliitolla. Esimerkiksi perheitä ja eläkeläisiä tuetaan paljon, Miklossy kertoo.
Toinen tekijä liittyy maissa 1990- ja 2000-luvuilla koettuun nopeaan ja jyrkkään muutokseen.
– Silloin osa ihmisistä jäi heitteille, eivätkä he pystyneet kunnolla integroitumaan kapitalistiseen, länsimaiseen järjestelmään. Vahvasti nationalistiset puolueet tarjoavat yhteisöllisyyttä, joka silloin menetettiin.
Kolmanneksi puolueet lietsovat kansassa pelkoja, joilla ne sitten ratsastavat.
– Ihmiset kokevat, että vahvat johtajat takaavat turvallisuuden. Puolueet lietsovat pelkoja esimerkiksi siirtolaisiin liittyen, ja hyödyntävät siinä valtiollista mediaa.
Itäisiä jäsenmaita ei yleensä mielletä EU:n ytimeen.
Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtorin Heino Nyyssösen mukaan niiden vaikutusvalta näkyi kuitenkin EU:n uusien johtajien valinnassa.
– Suomessa ajatellaan, että Saksa ja Ranska ovat EU:n valta-akseli. Näyttää kuitenkin siltä, että (EU-johtajien) valinnat liittyvät itäiseen Keski-Eurooppaan ja Unkarin pääministeri Viktor Orban oli niissä keskeinen toimija, Nyyssönen sanoo.
Nyyssösen mukaan tämä näkyy esimerkiksi siinä, että oikeusvaltioperiaatteita puolustanut Frans Timmermans jäi rannalle EU-komission puheenjohtajan valinnassa.
– Orban sai tukea Puolasta ja Tshekistä, missä pääministeri (Andrej) Babishia tutkitaan parhaillaan EU-tukien väärinkäytöstä. Siksi on selvää, ettei Babishkaan halua EU-johtoon Timmermansin kaltaista henkilöä.
Nyyssönen pelkää, että jos nimitykset menevät läpi sellaisenaan, seuraavat EU-johtajat katsovat korruptiota aiempaa enemmän sormiensa läpi.
Miklossy korostaa Suomen EU-puheenjohtajakauden merkitystä.
– Suomi on vihdoin nostanut esille EU:n 7. artiklan, eli pyrkimykset sitoa EU-tukiaiset oikeusvaltioagendaan. Edellinen puheenjohtajamaa Romaniahan yritti vesittää tätä kaikin tavoin, koska sitä itseään on kritisoitu oikeusvaltion heikentämisestä, Miklossy sanoo.
Artikla 7 koskee sitä, että EU on myös arvoyhteisö, Miklossy sanoo.
– Sitä on pitkään pidetty itsestäänselvyytenä, ikään kuin siitä ei tarvitsisi ollenkaan keskustella – mutta siitä olisi pitänyt keskustella jo viisi vuotta sitten edellisten EU-vaalien yhteydessä. Jos halutaan, että itäinen Eurooppa pysyy EU:ssa, nyt on viimeinen hetki käsitellä asiaa.