Än­ky­tys­päi­vä Än­ky­tyk­ses­tä kär­si­vän ih­mi­sen ei kan­na­ta an­taa asi­an vai­kut­taa ura­suun­ni­tel­miin­sa sa­noo kes­kus­tan kan­sa­ne­dus­ta­ja, ex-pää­mi­nis­te­ri Mat­ti Van­ha­nen.

– Mi­nus­ta asi­as­ta ei kan­na­ta vä­lit­tää tai aja­tel­la sitä ol­len­kaan.

Van­ha­nen ar­vi­oi, et­tä än­ky­tys ei hait­taa nor­maa­lis­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä ja suu­rin osa ih­mi­sis­tä hy­väk­syy ja ym­mär­tää pu­he­ta­van.

– Ny­ky­ai­ka­na ol­laan täs­sä suh­tees­sa ai­ka va­lis­tu­nei­ta, Van­ha­nen sa­noo.

Koko ikän­sä lie­vän än­kyt­tä­mi­sen kans­sa elä­nyt Van­ha­nen sa­noo kär­si­neen­sä nuo­rem­pa­na myös är­rä­vi­as­ta.

Hän ar­ve­lee hyö­ty­neen­sä sii­tä, et­tä on pu­he­vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta esiin­ty­nyt pal­jon jo nuo­re­na.

– Olen pi­tä­nyt nuo­res­ta pi­tä­en än­kyt­tä­mis­tä osa­na pu­heil­mai­su­a­ni. En ole ol­lut ar­ka pu­hu­maan.

– On­nek­si sat­tui kou­lu­neu­vos­ton vaa­lit ja tei­ni­kun­ta. Jos ha­lu­si vai­kut­taa oli pu­hut­ta­va.

Kiu­saa­mis­ta Van­ha­nen on koh­dan­nut yleen­sä mat­ki­mi­sen muo­dos­sa.

– Eten­kin pää­mi­nis­te­ri­nä ol­les­sa pu­he­ta­vas­ta­ni teh­tiin myös sket­se­jä ja pi­la­piir­rok­sia, hän ker­taa.

Van­ha­nen ker­too ajan mit­taan tot­tu­neen­sa pu­hu­mi­seen ja saa­neen­sa än­kyt­tä­mi­sen hy­vin hal­lin­taan.

– It­sel­le­ni toi­mi­va tapa on ol­lut tois­taa sa­maa sa­naa vais­to­mai­ses­ti pari ker­taa, jot­ta pää­see pu­hees­sa eteen­päin. Vä­lil­lä tu­lee kui­ten­kin sel­lai­sia il­mai­su­ja, eten­kin vie­raal­la kie­lel­lä, mitä ei ker­ta­kaik­ki­aan saa sa­not­tua. Sil­loin pi­tää käyt­tää jo­tain muu­ta sa­naa.

Hän ker­too, et­tä ny­ky­ään än­ky­tys tu­lee eni­ten esil­le vä­sy­nee­nä.

Van­ha­nen ei ha­lua neu­voa mui­ta än­kyt­tä­jiä sii­nä, mi­ten oi­rei­ta voi­si vä­hen­tää.

– Neu­vo­ja tai­taa ol­la yh­tä pal­jon kuin än­kyt­tä­jiä. Kaik­ki ta­pauk­set ovat eri­lai­sia.

Tä­nään 22.10. vie­tet­tä­vä kan­sain­vä­li­nen än­ky­tys­päi­vä pyr­kii li­sää­mään yleis­tä tie­toi­suut­ta än­kyt­tä­mi­ses­tä ja pa­ran­ta­maan än­kyt­tä­jien ase­maa.

– Än­kyt­tä­jät ja än­ky­tys jää usein lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le, täs­tä fik­sut ih­mi­set jou­tu­vat kär­si­mään – vain sen ta­kia, et­tä he pu­hu­vat hie­man eri ta­val­la, Suo­men än­ky­ty­syh­dis­tys to­te­aa.

Yh­dis­tyk­sen mu­kaan än­ky­tys on tah­dos­ta riip­pu­ma­ton pu­heen häi­ri­ö­ti­la, joka il­me­nee tyy­pil­li­ses­ti ve­ny­tyk­si­nä (ää­äää­ään­ky­tys), tois­toi­na (ä-ä-ä-ä-än­ky­tys) tai täy­del­li­si­nä pu­heen sal­pau­tu­mi­si­na, jot­ka voi­vat kes­tää jopa usei­ta mi­nuut­te­ja.

Än­ky­tyk­ses­tä kär­sii noin yk­si pro­sent­ti vä­es­tös­tä, mies­puo­li­sil­la se on 3-4 ker­taa ylei­sem­pää kuin nais­puo­li­sil­la.

Än­ky­tys al­kaa yleen­sä 2-5 vuo­den iäs­sä, mut­ta au­u­rim­mal­ta osal­ta lap­sia än­ky­ty­soi­reet ka­to­a­vat pu­heen ke­hit­ty­es­sä.

Jut­tua muo­kat­tu klo 16:33, muu­tet­tu ot­sik­koa. Ai­em­pi ot­sik­ko oli: "Mat­ti Van­ha­nen ei hi­das­te­li­si ura­suun­ni­tel­mia än­kyt­tä­mi­sen ta­kia  – “Ih­mi­set hy­väk­sy­vät ja ym­mär­tä­vät kyl­lä""