Itä-Suomi ei saa hiljentyä, koululaisten väheneminen on koko maan kysymys
Tilastokeskuksen ennuste koululaisten määrän jyrkästä vähenemisestä näyttää Itä-Suomessa erityisen synkältä.
Monissa alueen kunnissa oppilasmäärät uhkaavat jopa puolittua vuoteen 2035 mennessä. Kyse ei ole vain kouluista ja palveluverkoista, vaan koko alueen tulevaisuudesta.
Itä-Suomi on jo pitkään kärsinyt muuttotappiosta. Nuoret muuttavat opintojen ja työn perässä kasvukeskuksiin, eivätkä kaikki palaa. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut historiallisen alhaiselle tasolle.
Kun nämä kaksi kehityssuuntaa yhdistyvät, seuraukset näkyvät väistämättä koulujen arjessa sillä se pakottaa raskaisiin muutoksiin, missä luokkia yhdistetään, kouluja lakkautetaan ja palvelut karkaavat yhä kauemmas.
Koulun merkitystä ei pidä aliarvioida. Se on monessa itäsuomalaisessa kunnassa suuri vetovoimatekijä lapsiperheille. Kun lähikoulu katoaa, katoaa usein myös viimeinen syy jäädä tai muuttaa paikkakunnalle. Näin syntyy noidankehä, jossa väestökato ruokkii itse itseään.
On helppo todeta, että kehitys on väistämätöntä. Sitä se ei kuitenkaan ole ainakaan täysin.
Itä-Suomen tilanne vaatii erityisiä toimia, ei pelkästään yleisiä koko maata koskevia ratkaisuja. Tarvitaan aluepolitiikkaa, joka tunnistaa pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen realiteetit.
Ensinnäkin liikenneyhteyksiä ja digitaalista yhteyksiä on parannettava. Etätyön mahdollisuudet ovat jo muuttaneet käsitystä siitä, missä työ voidaan tehdä ja tätä muutosta pitäisi hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän. Toiseksi koulutuksen järjestämisessä on oltava joustavuutta.
Kolmanneksi Itä-Suomen vetovoimaa on vahvistettava kokonaisvaltaisesti. Luonto, turvallisuus ja elämänlaatu ovat alueen vahvuuksia, joita ei ole hyödynnetty täysimääräisesti. Tarvitaan rohkeaa viestintää ja konkreettisia kannustimia, jotta perheet näkisivät Itä-Suomen varteenotettavana vaihtoehtona.
On myös tunnustettava, että ilman työpaikkoja ei ole muuttoliikettä. Siksi elinkeinopolitiikka on keskeisessä roolissa. Uudet investoinnit, vihreä siirtymä ja paikallisten vahvuuksien hyödyntäminen luovat edellytyksiä kasvulle.
Jos annamme laajojen alueiden hiljentyä, menetämme paitsi väestöä myös osaamista, kulttuuria ja turvallisuuspoliittista tasapainoa.
Koululaisten määrän väheneminen Itä-Suomessa ei ole vain alueellinen ongelma.
Se on koko Suomen kysymys. Jos annamme laajojen alueiden hiljentyä, menetämme paitsi väestöä myös osaamista, kulttuuria ja turvallisuuspoliittista tasapainoa.
Siksi juuri nyt tarvitaan toimintaa ja päätöksiä, jotka katsovat pidemmälle kuin seuraavaan vaalikauteen. Juuri nyt on aika saada Itä-Suomeen kehitystä.