Kauppa leikkii ruualla

Mitä vahvemmaksi yksittäinen elintarvikeketjun lenkki muodostuu, sitä herkemmin jokin toinen lenkki ketjusta katkeaa. Saattaa venyä pitkään, mutta lopulta katkeaa.

Ruoka näyttää olevan kaupalle ja sen ylimmälle johdolle vain keino tehdä rahaa, muuten se on heille arvotonta. Kaikki keinot tehdä enemmän rahaa ja vallata lisää markkinaosuutta ovat sallittuja. Seurauksista ja seurannaisvaikutuksista välittämättä. 

Kaupan halpuuttama ja sille arvoton ruoka heijastuu maatalouteen kestämättömän alhaisina tuottajahintoina. Kauppa piiloutuu tehopyhästi teollisuuden taakse ja sysää vastuun aina muille.

Ikävä kyllä suomalaista elintarviketeollisuuttakaan ei pysty kehumaan liiallisesta yrittelijäisyydestä suomalaisen maatalouden puolustamisessa. Teollisuuden mielestä koskaan ei ole hyvä hetki panostaa ruuan tuottajan aseman parantamiseen.

Tämä on konkretisoitunut viime kuukausina jauhelihapulana, mutta on merkittävästi laajempi kysymys. Se on huoltovarmuuskysymys ja se on kokonaisturvallisuuskysymys.

Ilman suomalaista maataloutta ei ole suomalaista ruokaa eikä huoltovarmuutta. Globaaliksi riskikeskittymäksi muodostuneen Itämeren yli tapahtuvan tuonnin varaan laskeminen on vastuuttomuuden huipentuma.

Tästäkään huolimatta kauppaa edustava Päivittäistavarakauppayhdistys ei ota minkäänlaista vastuuta tilanteesta. Myös Kaupan liiton toiminta on samassa linjassa. Postia meille edustajille tulee lähinnä siitä, että kaupan kannattavuus romahtaa, mikäli ne eivät saa myyntiinsä myös alkoholia ja lääkkeitä.