Yhä harvempi ikääntynyt suomalainen on hampaaton – kahdesti päivässä hampaansa harjaavien suomalaisten määrä kasvanut

Osa niistä, jotka olisivat ennen olleet kokoproteesin käyttäjiä, käyttää nyt osaproteesia.
Terveys

Hampaattomuus ja samalla hampaiden kokoproteesien tarve on vähentynyt Suomessa jo pitkään. Nykyään yhä harvempi ikääntynyt on hampaaton.

– Suurin muutos on tapahtunut 2000-luvulla. Ihmiset pitävät hampaistaan nykyään selvästi parempaa huolta, ja esimerkiksi kahdesti päivässä hampaansa harjaavien suomalaisten määrä on kasvanut, myös ikääntyneiden keskuudessa, kertoo Turun yliopiston protetiikan ja purentafysiologian professori Timo Närhi.

Vaikka hampaattomuus vähenee, se ei Närhin mukaan tarkoita sitä, että ihmiset säilyttäisivät kaikki omat hampaansa. Osa niistä ihmisistä, jotka olisivat ennen olleet kokoproteesin käyttäjiä, käyttää nyt osaproteesia.

Närhi arvioi, että osaproteesien käyttäjien määrä ei ole viime vuosina ainakaan laskenut. Osaproteesi tukeutuu omiin hampaisiin ja pysyy siten paremmin paikoillaan kuin kokoproteesi, joka lepää ikenien päällä.

Hampaattomuus on yleisintä yli 75-vuotiaiden joukossa. Hampaiden menettämisen taustalla ovat useimmiten hammas- ja suusairaudet, kuten karies ja parodontiitti.

Viimeisin väestötason tutkimus aiheesta on kymmenen vuoden takaa: silloin tässä ikäryhmässä noin 30 prosenttia miehistä ja noin puolet naisista oli täysin hampaattomia kokoproteesin käyttäjiä, kertoo Närhi.

Tutkimuksen perusteella osaproteesien tarve lisääntyy jo 55 ikävuoden jälkeen. Tuolloin neljänneksellä 55–64-vuotiaista ja jopa 60–70 prosentilla yli 75-vuotiaista suomalaisista oli jonkinlainen osaproteesi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys2011-tutkimukseen osallistui noin 6 000 suomalaista.

Närhin mukaan Suomessa on myös toinen selkeä trendi: puuttuvia hampaita korvataan entistä useammin kiinteillä ratkaisuilla irrotettavien osaproteesien sijaan.

– Jos ihmisellä on 20 toimivaa hammasta, jotka ovat hyvin purennassa keskenään, pärjätään ilman irrotettavaa proteesia. Nämä 20 hammasta pyritään siis säilyttämään suussa mahdollisimman pitkään ja korvaamaan yksittäisiä menetettyjä hampaita kiinteillä ratkaisuilla.

Närhin mukaan irrotettavat proteesit lisäävät muun muassa karieksen ja iensairauksien riskiä – varsinkin, jos proteesin kunnosta ei pidetä hyvää huolta.

Puuttuvia hampaita korvataan ensisijaisesti kiinteillä ratkaisuilla potilaan iästä riippumatta, mutta läheskään kaikilla potilailla ei ole tähän varaa. Silloin ei välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin osaproteesi, huomauttaa protetiikan erikoishammaslääkäri Kirsten Besuch lääkärikeskus Mehiläisestä.

Besuchin mukaan osaproteesi on kiinteitä ratkaisuja edullisempi vaihtoehto. Suomessa Kela ei korvaa proteettista hammashoitoa eli puuttuvien tai vaurioituneiden hampaiden korvaamista erilaisilla menetelmillä muille kuin rintamaveteraaneille.

– Ylipäätään kaikki kunnat eivät tarjoa proteettista hoitoa, ja toisaalta hintaero julkisella ja yksityisellä puolella ei ole niin suuri proteettisen hoidon yhteydessä, koska hammaslaboratoriokustannukset ovat kummallakin sektorilla yhtä suuret.

Nuorilla ihmisillä hampaiden puuttumisen taustalla on tyypillisimmin jokin tapaturma. Besuchin mukaan kunnallisella puolella vain vakavimmat proteettista hoitoa vaativat vammat hoidetaan erikoissairaanhoidossa, jolloin potilaan maksettavaksi jää vain erikoissairaanhoidon käyntimaksu.