Vihreillä halua suunnata maataloustukia uusiksi – eläintuotannon tuet pienemmäksi ja lisää rahaa kasvi- ja hyönteisvalkuaistuotteiden kehittämiseen

Kuuman ja kuivan kesän kärjistämä maatalouden kriisi on herättänyt runsaasti keskustelua ruuantuotannon omavaraisuudesta.

Suomalainen ruuantuotanto on vahvasti riippuvaista maataloustuista, joita maaseutuviraston mukaan maksettiin viime vuonna yhteensä noin kaksi miljardia euroa.

EU:n varoista niitä maksettiin noin 863 miljoonaa, mutta Brexitin jälkeisessä budjetissa summa pienenee.

Suomen kansallisista varoista maksettiin viime vuonna 1,125 miljardia euroa maataloustukia.

Ei siis ole ruuantuotannon kannalta lainkaan yhdentekevää, mitä puolueet niistä ajattelevat.

Vihreiden kesäkuisessa puoluekokouksessa maataloustuet olivat vaikea asia.

Osa halusi vain uudistaa tukia, mutta osa olisi ajanut niitä alas reippaalla kädellä.

Puoluekokous päätyi kompromissiin, jossa maataloustukia halutaan vähentää asteittain ja pitkällä siirtymäajalla, aloittaen turkistarhauksen tuista ja ”muista eläintuotannon kestämättömien tuotantotapojen tuista”.

Vihreiden tuoreen tavoiteohjelman mukaan nykyinen tukijärjestelmä ei toimi tehokkaasti ympäristön tai maatalousyrittäjien kannalta.

Vihreiden eduskuntaryhmää johtava Krista Mikkonen sanoo Suomenmaalle, että ihanteellista olisi, jos tuottajat saisivat tulonsa myymistään tuotteista eikä maataloustuista.

– Mutta se on tietysti iso remontti eikä pelkästään Suomen asia.

Mikkonen uskoo, että maataloustukia varmasti tarvitaan jatkossakin, mutta niitä pitäisi kohdentaa uudella tavalla.

– Pitäisi olla sadonkorjuu- ja myyntivelvoite, jotta tuki kohdistuisi aidosti viljelijöille, jotka tekevät sitä elannokseen.

Mikkonen myös sanoo, että eläintuotannosta pitäisi siirtyä enemmän kasvintuotantoon.

– Mitä enemmän saamme kuluttajille valmista kasvisruokaa kuten härkistä ja nyhtökauraa, sen parempi.

Kansanedustaja Satu Hassi niin ikään sanoo, että eläintuotteiden tukia voisi pienentää.

– Vastaavasti voisi kasvattaa innovatiivisiin tuotteisiin kuten uusien kasvi- ja hyönteisvalkuaistuotteiden kehittämiseen ja tuotantoon kohdistuvia tukia.

– Eläintuotteet ovat nyt kuluttajille keinotekoisen halpoja. Samalla kuitenkin eläintuotteiden tuotanto aiheuttaa suhteettoman suuren osuuden maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöistä, Hassi toteaa.

Kansanedustaja Johanna Karimäki haluaa maataloustuet remonttiin ympäristön vuoksi.

– Itämeren ja muiden vesistöjen suojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta on huomioitava tuotannossa paremmin. Viime kesän rankat sateet ja tämän kesän kuivuus ovat osoittaneet, että järjestelmän on varauduttava myös katovuosiin ja korvaamaan satomenetyksiä viljelijöille.

Kansanedustaja Heli Järvinen kertoo kannattavansa maataloustukia, mutta myös hän peräänkuuluttaa niiden kehittämistä entistä enemmän tuotantoa, ympäristöä ja kestävää kehitystä huomioivaksi.

– Esimerkiksi ympäristötukien tarkemmilla jakoperusteilla olisi mahdollista saada aikaan parempia tuloksia erityisen herkillä luontoalueilla ja vesistöjen läheisyydessä.

Olli-Poika Parviainen uudistaisi tukijärjestelmää samaan suuntaan kuin kollegansa.

– Olennaista on edelleen pyrkiä vähentämään maatalouden tuottamaa päästökuormaa.

Parviainen johti maataloustukiasiaa linjanneen vihreiden poliittisen tavoiteohjelman valmistelua. Hän välttäisi nyt maatalouden asemaa heikentäviä poliittisia toimenpiteitä.

Viime vuodet ovat olleet kotimaiselle maataloudelle erityisen vaikeita, Parviainen toteaa.

– Tukien mahdollinen uudistaminen onkin tehtävä nykyinen tilanne ja viljelijöiden olosuhteet huomioiden.

Parviainen kertoo pitävänsä hyvänä sitä, että omavaraisuuskeskustelu on noussut jälleen esille.

– Sen sijaan esimerkiksi sianlihan viemistä Kiinaan minun on hankala pitää kotimaista ruokaomavaraisuutta tai huoltovarmuutta edistävänä, joskin on tietenkin hyvä, että suomalainen ruoka kiinnostaa maailmallakin.