Vihreät jätti hallituksen 20 vuotta sitten ydinvoiman takia – "kestävän kehityksen vastainen" energiamuoto sai takin kääntymään myöhemmin

Politiikka

Tasan 20 vuotta sitten, 26. toukokuuta 2002 vihreät teki päätöksen jättää hallitus. Syynä oli se, että eduskunta hyväksyi valtioneuvoston periaatepäätöksen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta.

Paavo Lipposen (sd.) toinen hallitus jatkoi vihreiden lähdettyä vaalikauden loppuun, eli kevääseen 2003 SDP:n, kokoomuksen, vasemmistoliiton ja RKP:n voimin. Hallituspuolueiden kansanedustajien määrä tippui 140:stä 129:ään, eli määräenemmistö säilyi vahvana vihreiden lähdöstä huolimatta.

Puolue toisti kuvionsa seuraavan kerran vuonna 2014 ja lähti Alexander Stubbin (kok.) hallituksesta. Tuolloin hallitus hyväksyi Fennovoiman ydinvoimaluvan muutoksen, ja vihreät ei voinut tätä hyväksyä.

Viimeisen vuoden tai muutaman sisään puolueessa on otettu käänne ydinvoimamyönteiseen suuntaan. Syynä on herääminen ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyyteen, jossa ydinvoima voi näytellä avainroolia fossiilisten energianlähteiden korvaamisessa.

Lipposen II hallitus muodostettiin kevään 1999 eduskuntavaalien jälkeen vanhalle pohjalle. Vuonna 1995 muodostettu sateenkaarihallitus oli pohja, joka koostui nimensä mukaisesti laajasta poliittisesta kirjosta. Siihen mahtui niin oikeistolainen kokoomus kuin vasemman laidan vasemmistoliittokin. SDP johti, ja mukana olivat myös RKP ja vihreät.

Nyt hallituksen takana olivat myös kaikki eduskuntaan valitut vasemmistoliittolaiset, punaisimman laidan Esko-Juhani Tennilää, Mikko Kuoppaa ja Veijo Puhjoa myöten. Mainitut ex-taistolaiset eivät olleet hyväksyneet vuonna 1995 aloittanutta hallitusta kokoomuksineen kaikkineen, vaan muodostivat oman vasemmistoryhmänsä eduskuntaan.

Koska käytännössä vanha pohja ja samat voimaministerit (Lipposen lisäksi valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok) ja ulkoministeri Tarja Halonen (sd.)), kuten koko joukko muistakin ministereistä, jatkoivat yhteisellä sopimuksella, ei hallituksen muodostaminen ollut vaikeaa saati aikaa vievää.

SDP oli tosin kärsinyt mittavan 12 paikan tappion, mutta puolue säilyi silti eduskunnan suurimpana. Neljä lisäpaikkaa saanut toiseksi suurin puolue keskusta jäi yhä oppositioon, vaikka keskusta yrittikin vahvasti yhteisymmärrykseen SDP:n kanssa punamultahallituksen muodostamisesta.

SDP:n 51 ja keskustan 48 paikan jälkeen kolmannelle sijalle tullut kokoomus oli vaalien suurin voittaja. Puolue sai seitsemän lisäpaikkaa ja 46 kansanedustajaa.

Muista hallitukseen tulleista tai toisin sanoen siinä jatkaneista puolueista vasemmistoliitto sai 20, vihreät 11 ja RKP niin ikään 11 paikkaa. Vasemmistoliitto menetti ja vihreät sai kaksi paikkaa vuoden 1995 tulokseen verrattuna.

Vihreät sai hallitukseen tavallaan puolitoista ministeriä. Puolue sai ympäristöministerin salkun kokonaan itselleen, ja peruspalveluministerin salkku jaettiin niin, että se luvattiin vihreille puoleksi hallituskaudeksi ja puolikkaaksi taas RKP:lle.

RKP:n hoitoon salkku tuli ensimmäiseksi vuodeksi. Sen jälkeen vihreät piti salkkua kaksi vuotta ja RKP taas hallituskauden viimeisen vuoden.

Puolueen puheenjohtajana vuosina 2001–2005 toiminut Osmo Soininvaara toimi peruspalveluministerinä vuosina 2000–2002.

Koko hallituskaudeksi 1999–2003 puolue sai ympäristöministerin salkun. Tässä tehtävässä toimi Satu Hassi, joka johti vihreää liittoa vuodet 1997–2001.

Hallituskausi vain jäi kesken. Vihreät päätti lähdöstä 26. toukokuuta ja jätti hallituksen 31. toukokuuta 2002. Hassi istui tuolloin ainoana vihreiden ministerinä, sillä Soininvaara oli luovuttanut sovitusti paikkansa RKP:n haltuun reilu kuukausi aiemmin.

Osmo Soininvaara toimi vihreiden puheenjohtajana, kun puolue päätti jättää Lipposen hallituksen. Kuva vuodelta 2015. (Kuva: Jari Laukkanen)

Ydinvoimaäänestys 24. toukokuuta oli siinä mielessä historiallinen, että siihen osallistuivat kaikki kansanedustajat, luonnollisesti puhemies Riitta Uosukaista lukuunottamatta. Aiemmin näin oli tapahtunut noin 30 vuotta aiemmin. 107 äänesti periaatepäätöksen puolesta, 92 vastaan.

Hajontaa äänissä oli riippumatta hallitus–oppositio-asetelmasta. Päähallituspuolue SDP:n kansanedustajista 32 äänesti ydinvoimalaperiaatepäätöksen puolesta ja 20 vastaan. Pääoppositiopuolue keskustasta jaa-äänen antoi 22 ja ei-äänen 25 kansanedustajaa.

Hallituspuolueet kokoomus ja vihreät olivat sisäisesti yksimielisimmät, tosin aivan eri kannoilla. Kokoomuksesta 42 äänesti kyllä ja 3 ei. Kaikki 11 vihreää edustajaa antoivat ei-äänen.

Vasemmistoliiton ja RKP:n enemmistöt äänestivät esitystä vastaan.

Ministereistäkin peräti 8 äänesti periaatepäätöstä vastaan. Hallituksessa oli kaikkiaan 18 ministeriä, eli määrää voi pitää erittäin merkittävänä. Ministereistä puolueisiin sitoutumaton maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto ei ollut kansanedustaja eikä siis voinut äänestää eduskunnassa, eli ministerien äänet jakautuivat eduskunnassa tasan.

Vihreiden sanat ja sävelet olivat eduskunnan päätöksen jälkeen selvät.

– Tämä oli niin periaatteellinen kysymys, josta me olimme toista mieltä tehdyn päätöksen kanssa. Pidämme tätä päätöstä kestävän kehityksen vastaisena. Katsomme, tai siis minä katson, että emme voi olla panemassa tätä päätöstä toimeen, puolueen ministeri Hassi kertoi medialle äänestyksen jälkeen.

Pääministeri Paavo Lipponen arvioi, ettei vihreiden toiminta ole puolueelle itselleenkään onni ja autuus.

– Ehkä he miettivät, mitä seurauksia tällaisella päätöksellä on sitten pitemmällä tähtäyksellä. Jos hallituksesta lähtee, voi palaaminen olla vaikeampaa kuin kuvitellaan.

Hieman myöhemmin puolueen kansanedustaja Tuija Brax selitti A-Studio-ohjelmassa, että vihreät teki virhearvion lähtiessään hallitukseen. Puolue oletti, että uudelle ydinvoimapäätökselle ei uudella kaudella olisi edellytyksiäkään esimerkiksi taloudellisista syistä.

– Näin jälkeen päin se on helppo nähdä, että se oli virhe. Me oltiin suoraan sanottuna ihan varmoja, että ydinvoimahakemusta ei tälläkään vaalikaudella tule, Brax kommentoi.

Ydinvoimapäätöksen jälkeisenä viikonloppuna kokoontui sopivasti vihreiden puoluekokous, jonka viesti oli selvästi se, ettei hallitukseen parane jäädä.

Jos hallituksesta lähtee, voi palaaminen olla vaikeampaa kuin kuvitellaan, pääministeri Paavo Lipponen varoitti tuoreeltaan. Kuva vuodelta 2015. (Kuva: Jari Laukkanen)

Kritiikkiäkin vihreiden sisällä esitettiin omasta toiminnasta, suuntaan ja toiseen.

Kansanedustaja Erkki Pulliainen olisi ollut valmis jättämään hallitusyhteistyön jo talvella, kun valtioneuvosto teki periaatepäätöksen omassa istunnossaan.

Vihreiden ideologina tunnetuksi tullut helsinkiläinen Tapani Hietaniemi katsoi, että lähtemisessä ei ole logiikkaa.

”Hän ei pidä hallituksesta lähtemistä mitenkään perusteltuna eikä loogisena. Hietaniemi osoitti osasyylliseksi tilanteessa myös mediaa, joka hänen mielestään on markkinoinut ajatusta, että jolleivät vihreät väisty, heidät leimataan moraalisesti epäluotettaviksi. Hän muistutti myös, että hallitukseen paluu ei ole niin helppoa kuin moni luulee. Hän piti ydinvoimaratkaisua yhtenä tappiona demokraattisessa järjestelmässä”, MTV3 kirjoitti verkkosivuillaan tuolloin.

Hallituksessa meni vihreiden lähdön myötä kaksi salkkua uusjakoon. SDP:n kansanedustaja Jouni Backman tuli Hassin tilalle ympäristöministeriksi. Poliittisen tasapainon säilyttämiseksi kokoomus sai itselleen sitoutumattoman Tammilehdon hallussa olleen maa- ja metsätalousministerin salkun. Sen otti kansanedustaja Jari Koskinen.

Lipposen hallitus jatkoi vaalikauden loppuun asti ilman vihreitä. Kyseessä on viimeisin hallitus, joka on istunut täyden nelivuotiskauden. Juha Sipilän (kesk.) hallitus istui pidempään, mutta se erosi kuukautta ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen kaatumisen takia. Hallitus jatkoi toimitusministeristönä Antti Rinteen (sd.) hallituksen aloituspäivään asti.

Lähteitä:

Elävä Arkisto

MTV3:n internet-sivut

Vihreiden historia-sivu