Vihaa, kateutta ja voimattomuutta – näin yksinäiset nuoret miehet suhtautuvat muihin ihmisiin
Sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten miesten minuus erottuu muista psyykkisten ja sosiaalisten puutteiden ja fatalistisen uhriuden kautta. Kärsimys on samalla nuorten keino torjua yksilönvastuun eetos ja kapinoida yhteiskuntaa vastaan, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.
Väitöstutkimuksessa tarkastellaan yksinäisiä ja työn ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria miehiä. Tutkimuksen aineistona toimii näyte keskusteluista sosiaalisesti vetäytyneille nuorille suunnatulta Hikikomero-keskustelufoorumilta, joka on osa Ylilauta-keskustelufoorumia.
Sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten usko muihin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin murentuu. Sosiaalinen todellisuus alkaa näyttää vieraalta ja uhkaavalta paikalta, jossa kaikki pyrkivät vain hyötymään toistensa kustannuksella.
– Vetäytyminen edustaa tällöin puolustautumiskeinoa, missä nuoret kapinoivat yhteiskuntaa vastaan tai pakenevat siltä. Taustalla on voimattomuus, joka liittyy nuorten henkilökohtaisiin taustoihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, väitöskirjatutkija Artti Kellokumpu sanoo tiedotteessa.
Muut ihmiset näyttäytyvät vetäytyneille nuorille miehille monin tavoin etuoikeutetuilta, heitä vastaan puolustaudutaan ja suhtautumista heihin määrittävät erityisesti kateuden ja vihan tunteet. Osa miehistä suhtautuu samankaltaisilla tavoilla myös naisiin.
– Naisten nähdään hyötyvän etuoikeutetusta asemasta pariutumismarkkinoilla ja liberaalissa yhteiskunnassa. Tästä esiintyy nuorten keskuudessa kuitenkin erimielisyyttä, Kellokumpu kertoo.
Seksuaalisten suhteiden solmiminen koetaan vetäytyneiden miesten parissa hankalaksi seksuaalisen estyneisyyden ja naisia suosivien pariutumismarkkinoiden vuoksi.
Naisten koetaan kilpailuttavan miehet keskenään, jotta he voisivat valikoida heistä parhaimmat ja käyttää muita hyväkseen taloudellisesti.
– Liberaalin yhteiskunnan nähdään myös palvelevan vain naisten, hyväosaisten miesten ja kilpailijoina nähtyjen maahanmuuttajien intressejä, mihin haetaan konservatiivisia ja maskulinistisia ratkaisuja. Oma maskuliinisuus koetaan riittämättömäksi ja sitä kompensoidaan vaihtoehtoisilla maskuliinisilla samaistumiskohteilla, Kellokumpu sanoo.
Liberaalin yhteiskunnan nähdään palvelevan vain naisten, hyväosaisten miesten ja kilpailijoina nähtyjen maahanmuuttajien intressejä.
Työn ja opiskelun ulkopuolisuutta määrittää syyllistävä stigma, missä nuoret joutuvat selittelemään ja oikeuttamaan työttömyyttään ja tukahduttamaan itsemääräämisvaltansa.
Työllistyminen nähdään vaikeaksi ja työmarkkinat monin tavoin liian vaativiksi. Sosiaalietuuksilla elämistä taas määrittävät niukkuus ja kontrolli. Aktivointia ja erityisesti kuntouttavaa työtoimintaa vastustetaan voimakkaasti.
– Koko yhteiskunnasta piirtyy raadollinen kuva, missä nuorille itselleen ei ole paikkaa. Tyytymättömyys ei kuitenkaan käänny poliittiseksi vastarinnaksi vaan vetäytymiseksi, sillä liittolaisia ja vaikutusmahdollisuuksia ei tunnu olevan, Kellokumpu toteaa.