Vehviläinen: Maakuntademokratia ei kuihduta kuntia

Syksyn synkkyyteen on mahtunut yksi keskustalainen ilonaihe yli muiden, maakunnille tuleva kansanvaltainen itsehallinto.

Vuonna 2019 perustettavat itsehallintoalueet pääsevät pyörittämään sotepalveluja ja kehittämään toimintaansa vaaleilla valittujen päättäjien voimin.

Mutta kuinka käy rytäkässä keskustalle niin ikään tärkeiden kuntien, joilta otetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen pois?

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) näkee, että kunnille jää edelleen oma tärkeä roolinsa demokratiassa.

Hän kiistää, että maakunnalliset itsehallintoalueet olisivat käytännössä vain jättimäisiä kuntia uudessa paketissa.

– Ei voi olla niin, että Suomessa olisi vain 18 kuntaa, vaan kyllä sillä paikallisuudella on edelleenkin tärkeä sijansa.

Vehviläinen muistuttaa, että kunnille jää vielä paljon tehtävää. Niitä ovat muun muassa hyvinvoinnin edistäminen, varhaiskasvatus, päivähoito, koulutus, tekninen toimi, maankäyttö ja vapaa-ajan palvelut.

Kuntien tulevaisuuden roolia on Vehviläisen mielestä silti hyvä pohtia erityisesti ihmisten ja yritysten näkökulmasta. On hyvä käydä läpi, mitä vaikkapa maahanmuuttajien ja yksinelävien määrän kasvu kunnan kannalta vaikuttaa, hän muistuttaa.

Kunnat ovat ministerin mukaan ehtineet vuosien keskustelun myötä tottua ajatukseen, että sote-palvelut lähtevät pois. Kustannus- ja rahoitustaakan poistuminen on monelle kunnalle myös helpotus.

Kuntien yhdistymiskehitystä hallintouudistus ei Vehviläisen mielestä välttämättä pysäytä.

– Uskon, että kuntaliitoksia tulee jatkossakin. Ja voi olla muitakin kuntayhteistyön muotoja.

Yhden tai muutaman tehtävän takia pystytetyille kuntayhtymille sote- ja itsehallintouudistus merkitsee sen sijaan lorun loppua. Näiden ”himmeleiden” purku onkin uudistuksen ydintä.

– Itse olen käyttänyt sanaa himmelivallankumous. Ja minusta se ei ole ollenkaan liioittelua tässä yhteydessä.

Uuden maakuntahallinnon alle on tarkoitus koota ainakin pelastustoimi, maakuntakaava, rakennerahasto, edunvalvonta, aluekehitys, ely-keskusten kehittämistehtävät sekä ympäristöterveydenhuolto.

Ministerin mukaan alueiden elinvoiman kannalta on tärkeää miettiä tehtäviä, jotka ovat ylikunnallisia.

– En minäkään ole niin kiinnostunut hallinnosta, jos suoraan sanon. Mutta olen kiinnostunut siitä, että hallinto on hyvin järjestetty ja ihmisten ääni kuuluu siinä mistä päätetään.

 Ministeri ei usko maakuntarajojen jyrkkenevän uudistuksen myötä. Vehviläisen mukaan fiksut maakunnat tekevät yhteistyötä ja tietynlainen toisten kirittäminen voi olla hyväksikin. Yhteisiä intressejä löytyy esimerkiksi liikenne- ja bioenergiahankkeista.

Vaalirahajupakka lähti aikanaan siitä, että joukko maakuntien liikemiehiä halusi vaikuttaa muun muassa kaavapäätöksiin jakamalla vaalitukea poliitikoille. Hallintouudistuksen myötä ympäristöministeriöltä poistuu oikeus puuttua maakuntakaavoihin.

Vehviläinen ei usko, että uudistus avaa portit kyseenalaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, sillä vaalirahoituksen avoimuuden eteen on tehty paljon.

– Samalla tavallahan nämä vaalirahoitussäädökset tulevat koskemaan itsehallintoalueidenkin maakuntavaaleja, ministeri muistuttaa.

Uusi hallintomalli tuo aikanaan myös uudet vaalit. Vehviläinen on hahmottelut omassa mielessään, että ensimmäiset maakuntapäättäjät voitaisiin valita tammikuussa 2018 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä.

– Kun ihmiset aina empivät, mihin vaaleihin lähtee ehdokkaaksi, niin harva lähtee näihin molempiin, ministeri heittää pilke silmäkulmassa.

Ajankohtaa puoltaisi se, että edellisen kevään kuntavaaleihin mennessä ei lainsäädäntöä ehkä ehdittäne saada valmiiksi. Uusien vaalien sijoittaminen syksyyn 2017 kunta- ja presidentinvaalien väliin on ehkä taas liikaa.

Millä maakuntavaaleissa sitten kampanjoitaisiin? Vehviläinen myöntää, ettei ole ehtinyt vielä miettiä asiaa. Hän uskoo, että kiinnostavia teemoja löytyy sosiaali- ja terveyspalveluista maakunnan kehittämisen strategisiin kysymyksiin.