Valtiosihteeri Jukka Salovaara piti viimeisellä työviikollaan puheen, joka osui ja upposi suomalaisen politiikan kipukohtaan
Valtiosihteeri Jukka Salovaaran nimi ponnahti näkyvästi julkisuuteen elokuun lopussa hänen viimeisellä työviikollaan ulkoministeriössä.
Salovaara esitti ulkoministeriön suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa, että suojelupoliisi siirrettäisiin ulkoministeriön alaisuuteen.
Vuodesta 2022 ulkoministeriön valtiosihteerinä toiminut Salovaara lopetti tehtävässä maanantaina. Tiistaiaamuna hän lensi Lontooseen, jossa hän aloittaa EU:n Britannian-suurlähettiläänä.
Salovaara osui puheenvuorollaan herkkään kohtaan Suomen politiikassa, sillä suojelupoliisille olisi ottajia muuallakin kuin ulkoministeriössä.
Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) haluaisi pitää suojelupoliisin sisäministeriön ohjauksessa, kun taas pääministeri Petteri Orpo (kok.) on halunnut siirtää supon valtioneuvoston kanslian alaisuuteen.
– Taisinpa aiheuttaa kunnon kesäkeskustelun, Salovaara naurahtaa haastattelun alkajaisiksi.
Salovaaran mukaan suojelupoliisin ohjauksesta noussut kohu osoittaa, että keskustelu aiheesta on tarpeen.
Salovaaran mukaan olisi luontevaa, että siviilitiedustelupalveluksi muuttunut suojelupoliisi olisi ulkoministeriön ohjauksessa, kun organisaatiot tekevät jo nyt läheistä yhteistyötä ja laativat yhteisiä analyyseja.
Hän muistuttaa, että Ruotsissa suojelupoliisia vastaava organisaatio on siirretty ulkoministeriön alaisuuteen.
Salovaara muistuttaa myös, että ulkoministeriö ja sen edustustoverkko laajoine kontakteineen on jatkossakin Suomen suurin ulkopoliittisen tiedon tuottaja.
– Ulkoministeriö ja suojelupoliisi ovat parhaimmillaan, kun ne yhdistävät tietonsa, Salovaara muotoilee.
Salovaaran toukokuussa 2022 alkanut kausi valtiosihteerinä sai lentävän lähdön, kun hän sai heti ensimmäisellä työviikollaan esitellä valtioneuvostossa päätöksen Suomen Nato-jäsenyysprosessin käynnistämisestä.
Jäsenyysprosessi työllisti Salovaaraa myöhemminkin, sillä hän toimi pääneuvottelijana prosessia merkittävästi mutkistaneen Turkin kanssa käydyissä neuvotteluissa.
Suomi jätti jäsenyyshakemuksensa Natolle toukokuun puolivälissä 2022 ja liittyi jäseneksi huhtikuun alussa 2023.
Salovaaran mukaan kiitos poikkeuksellisen ripeästi edenneestä prosessista kuuluu muun muassa ulkoministeriön virkamiesten vahvalle juridiselle osaamiselle ja toisaalta Suomen ja Turkin suhteiden hyväksi ministeriössä vuosien mittaan tehdylle työlle.
Salovaara kiittelee myös suomalaisten yksituumaisuutta Nato-jäsenyyden suhteen. Eduskunnassakin Nato-päätöksen taakse asettui peräti 188 kansanedustajaa.
– Me olemme todella hyviä tekemään päätöksiä tiukoissa tilanteissa. Kun meidän toimintaympäristömme muuttuu, me kyllä todella nopeasti löydämme uuden asennon, Salovaara pohtii.
Hän ottaa Nato-jäsenyysprosessin ohella esimerkiksi Suomen itsenäistymisen Venäjän vallankumousvuonna 1917 ja Suomen EU-jäsenyysprosessin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla.
– Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvä turvallisuuspoliittinen lukutaito. Me osaamme havainnoida ympäristöä ja tehdä siitä johtopäätöksiä.
Ulkoministeriön suurlähettiläskokouksessa pitämässään puheessa Salovaara nosti esille myös säästöt, joiden kohteeksi ulkoasianhallinto on muiden hallinnonalojen lailla joutunut.
Salovaara ymmärtää valtionhallinnon säästötarpeita, mutta varoittaa samalla, että säästöissä aletaan lähestyä rajaa, jonka jälkeen säästöt alkavat vakavasti haitata ulkoministeriön perustehtävien hoitoa.
Tähän mennessä ulkoministeriön säästöt ovat kohdistuneet ensisijaisesti ministeriön toimintoihin kotimaassa, mutta jatkossa myös Suomen edustustoverkko saattaa joutua merkittävämpien leikkausten kohteeksi.
Viime vuonna ulkoministeriö kertoi jo suurlähetystöjen sulkemisesta Islamabadissa, Kabulissa ja Yangonissa.
Salovaara pitää kehitystä huolestuttavana ja muistuttaa edustustoverkon roolista mahdollisessa kriisitilanteessa.
– Jos Suomikin joutuisi joskus kriisiin, niin silloin olisi erityisen tärkeää, että meillä olisi edustustoverkko ulkomailla vaikuttamassa ja puolustamassa Suomen intressejä. Tämähän nähdään nyt Ukrainan kohdalla. Ukrainalla on pulaa kaikesta, mutta samaan aikaan he ovat joutuneet panostamaan oman edustustoverkkonsa kasvattamiseen, Salovaara sanoo.
Salovaara muistuttaa, että ulkoministeriön toimintamenot vastaavat noin prosentin neljäsosaa valtion budjetista. Ulkoministeriön tärkeimmän työkalun eli edustustoverkon kustannukset ovat puolestaan alle kaksi promillea valtion budjetista.
Tuleva työskentelykaupunki Lontoo on Salovaaralle tuttu, sillä hän työskenteli Suomen Lontoon-suurlähetystössä 1990-luvun lopulla neljän vuoden ajan. Kyseessä oli nuoren diplomaatin ensimmäinen ulkomaanpesti.
– Niihin aikoihin Tony Blair oli juuri aloittamassa pääministerinä ja Britannia halusi olla lähellä EU:n ydintä. Silloin ei olisi voinut ikinä kuvitella, että Britannia eroaa joskus EU:sta, Salovaara muistelee.
Kesäkuussa julkistetun mielipidekyselyn mukaan enemmistö briteistä haluaisi palata EU:n jäseniksi. Kyselytuloksista huolimatta tuleva EU-suurlähettiläs ei usko pikaisiin muutoksiin Britannian ja EU:n suhteissa.
– Oma ennakko-odotukseni on se, että mitään ei tapahdu kovin nopeasti. Brexit vei aikansa ja kyllä tämän suhteen uudelleentarkastelu myös vie aikansa.
Vuonna 1968 syntynyt Salovaara suunnitteli nuorena miehenä alun perin uraa rahoitusalalla, mutta 1990-luvun lama vaikeutti valtiotieteiden maisterin työllistymistä alalle.
Diplomaattiperheen poika osasi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen hyvin ranskaa, mille puolestaan oli kysyntää ulkoministeriössä 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi oli juuri liittymässä EU:hun.
Salovaara suoritti ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssin eli kavakun vuonna 1995.
Diplomaatin urasta haaveileville Salovaara korostaa vahvan kielitaidon merkitystä. Pelkkä sujuva englannin osaaminen ei diplomatian saralla riitä.
– Joskus ajatellaan, että nykyisin kaikki toimii englanniksi. On totta, että englannilla kyllä pärjää, mutta muilla kielillä saa aina paljon syvemmän otteen ja ymmärryksen muiden maiden tilanteesta.