Valtioneuvoksen arvonimi on suuri harvinaisuus – Matti Vanhasella vain kahdeksan edeltäjää
Entiselle pitkäaikaiselle pääministerille, eduskunnan puhemiehelle ja keskustan puheenjohtajalle Matti Vanhaselle myönnetty valtioneuvoksen arvonimi on erittäin harvinainen kunnianosoitus. Ennen Vanhasta se on myönnetty vasta kahdeksalle henkilölle.
Useimmiten arvonimen saajat ovat olleet pitkäaikaisia pääministereitä tai eduskunnan puhemiehiä. Valtioneuvos Riitta Uosukainen on ollut arvonimen ainoa elossa oleva haltija sen jälkeen, kun Harri Holkeri kuoli elokuussa 2011.
Tasavallan presidentin myöntämä valtioneuvoksen arvo rinnastuu hierarkiassa talouselämän korkeimpaan arvonimeen vuorineuvokseen, joka on kuitenkin valtioneuvosta huomattavasti yleisempi. Vuorineuvoksen arvo on myönnetty yli kolmellesadalle talousvaikuttajalle.
Ennen Vanhasta valtioneuvoksen arvonimen on saanut kolme maalaisliitto-keskustan poliitikkoa. Kokoomuslaisia valtioneuvoksia löytyy historiasta neljä ja sosiaalidemokraatteja yksi.
Poliittisessa vasemmistossa arvonimiin on perinteisesti suhtauduttu kriittisesti. Sosiaalidemokraattiset pitkäaikaiset pääministerit, puhemiehet ja puoluejohtajat Rafael Paasio, Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen kieltäytyivät valtioneuvoksen arvonimestä, vaikka meriitit olisivat ilman muuta siihen riittäneet.
Ensimmäinen valtioneuvos oli Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), joka sai arvonimen vuonna 1930 presidentti Lauri Kristian Relanderin myöntämänä.
Paasikivi oli tuolloin ehtinyt toimia senaattorina, kansanedustajana ja pääministerin, Tarton rauhansopimuksen neuvottelijana ja Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana.
Järjestyksessä toisena valtioneuvoksen arvon sai kielen- ja kansanrunouden tutkija ja kokoomuslainen poliitikko E.N. (Emil Nestor) Setälä (1864-1935) vuonna 1934 presidentti P.E. Svinhufvudilta.
Setälä vaikutti opetusministerinä runsaasti usean alan lainsäädäntöön ja toimi syksyllä 1917 lyhyen aikaa Suomen pääministeriä vastaavana Senaatin talousosaston varapuheenjohtajana. Myöhemmin Svinhufvudin senaatin jäsenenä hänen sanotaan suurelta osin kirjoittaneen Suomen itsenäisyysjulistuksen tekstin.
Kolmantena valtioneuvoksen arvon sai vuonna 1948 presidentti Paasikiven myöntämänä maalaisliittolainen poliitikko, niin sanotun itsenäisyyssenaatin jäsen, maatalousministeri ja Oulun läänin maaherra Eero Yrjö (E.Y.) Pehkonen (1882-1949).
Pehkosen keskeisin tehtävä vuonna 1917 oli valmistella esitys torpparivapautuslaiksi. Lakiesitys tuotiin eduskuntaan vuoden 1918 alussa eikä se ennättänyt ratkaiseviin käsittelyihin ennen sisällissotaa. Sodan jälkeen kesällä 1918 lakiesitys hyväksyttiin lievennettynä.
Vuonna 1969 presidentti Urho Kekkonen nimitti valtioneuvokseksi sosiaalidemokraattisen sosiaalipoliitikon K.A. Fagerholmin (1901-1984), joka hävisi vuoden 1956 presidentinvaalin Kekkoselle vain yhdellä valitsijamiesäänellä.
Fagerholm toimi SDP:n kansanedustajana 1930–1966 ja eduskunnan puhemiehenä ja pääministerinä useaan otteeseen. Hänen kolmas hallituksensa tunnetaan ”yöpakkashallituksena”, jota Neuvostoliitto painosti.
Tunnetuimman kilpailijansa lisäksi Kekkonen myönsi valtioneuvoksen arvon vuonna 1977 myös yhdelle luottomiehistään, kolminkertaiselle pääministerille ja Lapin läänin maaherralle Martti Miettuselle (1907-2002).
Presidentti Mauno Koivisto nimitti valtioneuvokseksi entisen maalaisliiton ja keskustapuolueen puheenjohtajan, pääministerin ja eduskunnan puhemiehen Johannes Virolaisen vuonna 1989.
Entinen pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Harri Holkeri (1937-2011) sai valtioneuvoksen arvon toukokuussa 1998 presidentti Martti Ahtisaarelta kunnostauduttuaan samana keväänä rauhan rakentamisessa Pohjois-Irlantiin.
Myös presidentti Tarja Halonen nimitti kaudellaan yhden valtioneuvoksen, kun hän myönsi vuonna 2004 arvonimen Suomen ensimmäiselle naispuoliselle eduskunnan puhemiehelle ja entiselle kokoomusministerille Riitta Uosukaiselle (s. 1942).
Juttua muokattu kello 14.15: Viimeisessä kappaleessa oli erehdyksessä Holkerin kuolinvuosi 2001, oikea vuosi on 2011.