Uutta tietoa kalakantojen loisista

Lohikaloissa esiintyvien lapamatojen aiheuttamien loisrakkuloiden määrä on tiiviissä yhteydessä kalojen ravintoon, kasvuun ja elinympäristöön.

Inarijärven kalakantoja havainnoineessa tutkimuksessa todettiin, että lapamatoinfektiot ovat yleisiä sekä nieriöillä että taimenilla, mutta loismäärät ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet.

Suurikokoisilla kaloilla loisia oli keskimäärin enemmän kuin pienillä, Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessaan.

Lisäksi kalojen ruokavalio osoittautui ratkaisevaksi.

– Erityisesti kolmi- ja kymmenpiikkiä syövät petokalat saivat lapamatotartunnan herkimmin, sillä lapamadot käyttävät kyseisiä lajeja väli-isäntinä. Sen sijaan kalat, jotka olivat hyväkuntoisia, kasvoivat nopeasti tai söivät muuta kuin piikkikalaa, muun muassa muikkua ja siikaa, kantoivat vähemmän loisia, Luonnonvarakeskus kertoo.

Tutkimus vastaa keskuksen mukaan kalastajien ja kalatalouden pitkään esittämiin huoliin korkeista loismääristä arktisissa järvissä.

– Esimerkiksi petokalaistutukset voivat pitkällä aikavälillä lisätä loisittumista, kun kilpailu ravinnosta kiristyy, ja osa siirtyy hyödyntämään piikkikalaa, tutkija Nico Alioravainen toteaa tiedotteessa.

Petokalaistutusten, kalastuksen ja muikku- ja siikakantojen tuleekin olla tasapainossa loishuippujen välttämiseksi. Kalastajan puolestaan kannattaa pyytää Luonnonvarakeskuksen mukaan petokalaa talvella, jolloin loisten määrän voi tulosten perusteella olettaa olevan pienimmillään.