Uudesta Viipurista tuli entistä ehompi — Anna Kortelaisen romaanissa karjalaisten kaupunki rakennetaan uudelleen Kekkosen ehdottamaan paikkaan
Toukokuun kahdeksantena päivänä vuonna 1945 kymmenettuhannet parhaimpiinsa pukeutuneet viipurilaiset ovat kerääntyneet kaupungintalon ympäristöön.
Kaupungintalon edessä on Raatihuoneentori, vasemmalla häämöttää muurin ja vastaistutettujen lehmusten takana Keskuskasarmi ja oikealla kohoaa hovioikeus. Kaikki on niin kuin ennenkin, mutta ei kuitenkaan. Tori ei ole lainkaan kuoppainen, ja rakennuksetkin hohtavat upouusina.
Tänään täällä juhlitaan Uuden Viipurin avajaisia ja samalla kansainvälistä voiton päivää. Maailmalla riehunut sota on viimein päättynyt.
Kekkonen huokaisee syvään ajatellessaan, millainen kurimus Suomella olisi ollut edessään, jos se näiden hyvien rauhanvuosien sijasta olisikin kesällä 1941 liittynyt mukaan sotaan. Onneksi se oli voinut keskittyä hoitamaan sadan päivän aikana syntyneitä arpiaan.
Historioitsija, kirjailija Anna Kortelainen vie Uusi Viipuri -teoksessaan historiallisen romaanin uudelle tasolle. Hän ei pelkästään hyppää todellisen henkilön pään sisään, vaan kuvittelee kokonaan vaihtoehtoisen historiankulun.
Entä jos Suomi ei olisikaan lähtenyt uuteen sotaan? Entä jos Viipuria ei olisi yritetty vallata takaisin, vaan menetetty kaupunki olisi rakennettu uudelleen toisaalle?
Romaanin lähtökohta, ajatus uuden Viipurin kaupungin perustamisesta on täyttä totta. Sen esitti keväällä 1941 kukas muukaan kuin Siirtoväen Huollon Keskuksen johtajana työskennellyt Urho Kekkonen.
80 000 asukkaan Viipuri oli ollut Suomen toiseksi suurin kaupunki, ja sen asukkailla oli vaikeuksia sopeutua evakkopaikkakunnilleen. Eivät kerrostaloissa asuneet ja raitiovaunuja työmatkoihinsa käyttäneet suurkaupunkilaiset halunneet asua saunakamareissa tai ryhtyä perustamaan pientiloja.
He halusivat takaisin kaupunkiin, mutta olemassa oleviin he eivät mahtuneet. Eihän siitä sitä paitsi ollut edes sataa vuotta kun tulipalon tuhoama Vaasa rakennettiin uudelleen eri paikkaan, miksei sitten Viipuria?
Kortelaisen romaanissa Uusi Viipuri perustetaan Kekkosen valitsemaan paikkaan, Perämeren rannalle Pyhäjoen kunnan maille. Rahoitus saadaan Yhdysvalloista ja arkkitehdiksi värvätään itse Alvar Aalto.
Romaani on historiallisen faktojen ja sepitteen yhdistelmää. Tyylilaji on nykyään suosittu, mutta Kortelaisen kirjassa totuus ja kuvitelma on tavallista helpompi erottaa toisistaan, sillä faktoihin perustuvat kohdat on merkitty lähdeviittein.
Romaanin vahvuus on historiallisen ympäristön tarkka kuvailu, heikkous taas kömpelö vuoropuhelu.
Anna Kortelainen: Uusi Viipuri. Gummerus, 264 s.
