USA:n kansainvälinen verkosto murroksessa: "Kumppanuusyhteistyöstä voi muodostua välitila ulkopuoliselle aggressiolle alttiille maille"
Yhdysvallat on tukeutunut jo pitkään takuisiin perustuviin liittoumiin sekä väljien turvallisuuspoliittisten kumppanuuksien verkostoon. Viime vuosikymmenten interventiopyrkimysten jälkeen Yhdysvaltojen odotetaan presidentti Joe Bidenin kaudella vähentävän ulkopoliittista ja sotilaallista läsnäoloaan muissa maissa.
Ulkopoliittisen instituutin uusimmassa julkaisussa Eoin Micheál McNamara analysoi viimeaikaisia muutoksia Yhdysvaltojen muodostamissa kumppanuuksissa ja tarkastelee, kuinka Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi vaikuttaa tähän kehitykseen tulevaisuudessa.
McNamara esittää, että Yhdysvallat tulee kohtaamaan haasteita turvallisuuspoliittisessa yhteistyössään, sillä eri osapuolet punnitsevat enenevässä määrin kumppanuuden hyötyjä suhteessa riskeihin.
− Yhdysvallat tukeutui suurstrategiassaan kylmän sodan aikana takuisiin perustuviin liittoumiin. Huumeiden vastaiseen sotaan 1990-luvun jälkeen ja terrorisminvastaisen sotaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kehitetyt toimintamenetelmät sekä merirosvouden vastaiset operaatiot 2010-luvulla ovat johtaneet siihen, että Yhdysvaltain poliittiset päättäjät painottavat enenevässä määrin tilapäisiä kumppanuuksia, McNamara sanoo.
Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen myötä Suomi ja Ruotsi päättivät hakea Nato-jäsenyyttä.
− Tämä on myönteinen uutinen Yhdysvalloille. Toisaalta muut valtiot saattavat nähdä kumppanuudella Yhdysvaltojen kanssa olevan Suomen ja Ruotsin arviota vähemmän pelotearvoa, jos mailla ei ole mahdollisuutta täysimittaiseen liittoumaan, McNamara arvioi.
Tutkijan mukaan kumppanuusyhteistyöstä voi muodostua ”eräänlainen välitila maille, jotka ovat alttiita ulkopuoliselle aggressiolle.”
− Yhdysvaltain ja Naton entistä tiiviimpi kumppanuus Suomen ja Ruotsin kanssa on poikkeus globaalissa kehityssuunnassa, jossa kansainväliset kumppanuudet turvallisuuspolitiikassa ovat heikentyneet. Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression myötä Suomi ja Ruotsi tavoittelevat turvallisuuspolitiikan muutosta kumppanuusperustaisesta yhteistyöstä Nato-jäsenyyteen ja pelotevaikutuksen vahvistamiseen.
On silti yleisemminkin epätodennäköistä, että Yhdysvallat karsisi kansainvälisiä sitoumuksiaan ja keskittyisi jatkossa ainoastaan takuisiin perustuviin liittoumiin.
− Aiempaa pienempi ja väljiin kumppanuuden muotoihin perustuva verkosto tulee olemaan jatkossakin tärkeä osa Yhdysvaltojen suurstrategiaa, McNamara kommentoi.
Eoin Micheál McNamara työskenteli vierailevana tutkijana Ulkopoliittisen instituutin Yhdysvaltojen politiikan ja vallan tutkimuskeskuksessa kesäkuuhun 2022 saakka.