Urho Kekkonen vakiinnutti asemansa 60 vuotta sitten – vuoden 1962 presidentinvaalien poliittinen lataus oli kova

Historia

Urho Kekkosen valinta toiselle presidenttikaudelle varmistui käytännössä tasan 60 vuotta sitten, kun istuva presidentti kuittasi tammikuun puolivälissä 1962 käydyissä valitsijamiesvaaleissa taakseen 145 valitsijamiestä.

Valitsijamiesten helmikuussa suorittamassa presidentinvaalissa Kekkonen sai jo ensimmäisellä kierroksella taakseen selvän enemmistön, 199 valitsijamiestä 300:sta. SKDL:n Paavo Aitiota äänesti 62 valitsijamiestä.

Presidentinvaalia edelsi hyvin poikkeuksellinen tapahtumasarja ja ulkopoliittinen kriisi. Kekkosen asema oli vielä ensimmäisellä presidenttikaudella kaikkea muuta kuin vahva, eikä toisesta kaudesta ollut mitään varmuutta.

Kekkoseen tyytymättömät SDP:n nokkamiehet kävivät alkuvuodesta 1961 pyytämässä ehdolle puolueisiin sitoutumatonta oikeuskansleri Olavi Honkaa, joka antoikin ehdokkuudelle suostumuksensa maaliskuussa.

Hongan taakse kootun ”Honka-liiton” muodostivat kokoomus, Suomen kansanpuolue, Ruotsalainen kansanpuolue, Suomen pientalonpoikien puolue ja Vapaamielisten liitto. Kootulla poliittisella liittoumalla suurelle yleisölle melko tuntemattoman Hongan mahdollisuudet Kekkosen lyömiseen arvioitiin hyviksi.

Honka-liitto ei ollut lainkaan niin yhtenäinen kuin sen johtomiehet antoivat ymmärtää. Suuri osa SDP:n kannattajista vieroksui äärioikeistolaiseksi Honkaa ja rivit olivat enemmän tai vähemmän sekaisin muuallakin.

Vaalikamppailu sai dramaattisen käänteen lokakuun lopulla, kun Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa ehdotettiin Suomelle YYA-sopimuksen perusteella sotilaallisia konsultaatioita Länsi-Saksan varustautumisen vuoksi.

Vaikka Honkaa tai Honka-liittoa ei mainittu suoraan, noottitekstissä huomautettiin eräiden ”tiettyjen piirien äänitorvena” toimivien suomalaislehtien tukevan Naton jäsenmaiden vaarallisia sotilaallisia valmisteluja ja myötävaikuttavan sotapsykoosin levittämiseen. Toimintaa luonnehdittiin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen vastaiseksi.

Nootin säikyttäminä Suomen kansanpuolue ja RKP irtautuivat Honka-liitosta ja Honka luopui presidenttiehdokkuudestaan marraskuun lopulla. SDP valitsi uudessa tilanteessa ehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion ja kokoomus lähti vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin” eli valitsematta omaa ehdokasta.

Siitä, missä määrin Neuvostoliiton nootti liittyi Suomen presidentinvaaleihin, on kiistelty tutkijoiden keskuudessa näihin päiviin.

Joka tapauksessa Honka-liitto kaatui ja sittemmin suomettumisena tunnettu ilmiö, Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvu Suomen sisäpoliitikassa sai lisää vettä myllyyn.

Noottikriisin laukaisseen presidentti Kekkosen asemaa vahvistui kriisin ja vuoden 1962 presidentinvaalien yhteydessä niin, että hänet alettiin nähdä korvaamattomana hyvien neuvostosuhteiden takuumiehenä. Vallasta Kekkosen suisti vasta vakava sairastuminen 20 vuotta myöhemmin.