Ullavalaiset perustivat porukalla kaupan, kun yrittäjävetoinen lopetti: "Tämä on kuin yhteinen olohuone, jota ilman kylä olisi kuollut"

Elämä

Kun syksyllä 2010 Ullavan K-kaupan oveen ilmestyi lappu, jossa kerrottiin liikkeen lopettavan, kyläläisille tuli hätä.

Pelättiin, että samaa tietä menevät vähitellen myös terveysasema, posti, pankki ja muut palvelut.

Keski-Pohjanmaalla ei ole totuttu antamaan periksi. Joukko kyläläisiä tarttui toimeen ja kutsui ihmiset koolle. Paikalle tuli lähes sata henkeä. Yhteinen sävel löytyi helposti: ilman kauppaa ei selvitä.

Perustettiin työryhmä selvittämään kauppa-asiaa. Joulun jälkeen jo pistettiin pystyyn osuuskunta, joka hankkisi ensin kiinteistön ja ryhtyisi sitten pyörittämään kauppaa.

Erilaisten vaihtoehtojen kartoittamisen jälkeen kauppamuodoksi valikoitui itsenäisten kauppiaiden M-market.

– Ajattelimme, että kokeillaan. Mitään menetettävää ei ollut, osuuskunnan ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi valittu Reino Herlevi kertoo.

Alkoi kova talkoourakka. Väki jaettiin pieniin porukoihin, joilla kullakin oli oma vetäjänsä ja vastuualueensa.

Lähes kaikkiin tehtäviin löytyi ammattialaisia kyläläisten joukosta. Oli lvi-, rakennus-, sähkötyö- ja siivousryhmä. Rahdit saatiin pieniksi, kun käytettiin omia kuljetusyrittäjiä.

Lopulta vain kylmäkoneen asennukseen tarvittiin ulkopuolista työvoimaa. Vanha kauppakiinteistö pistettiin uusiksi, rakennettiin keittiö ja vessat.

Keskikesällä, ennen kuin oli mennyt vuottakaan edellisen kaupan lopettamisesta, M-Market Lukkari avasi ovensa.

– Arki vaikeutuisi paljon, jos omaa kauppaa ei olisi, Janika Nordströn toteaa. Jonossa takana Reino Herlevi. Virpi Siirilä palvelee. (Kuva: Maria Seppälä)

Ullavan Palveluosuuskunnan toimipiste ei ole mikä tahansa päivittäistavarapuoti. Yhden katon alle on kerätty oikea palveluklusteri.

Ullavan M-torilla on työkalutarvikenurkka, Kälviän apteekin sivutoimipiste, Posti, Matkahuolto, Schenker, Veikkaus, paikallisten käsitöiden myymälä, kukkakaupan sivupiste, ruokakauppa, kahvila ja kotiruokaa tarjoileva lounasruokala. Polttoainetta voi tankata pihalla sijaitsevasta SEO:n kylmäasemasta.

Tämän lisäksi monia erikoistarvikkeita saa erillistilauksena.

– Jos tarvitsen traktoriin starttimoottorin, se on parhaassa tapauksessa täällä samana iltana kuudelta, Herlevi kehaisee.

Valikoimassa on myös pienten valmistajien tuotteita, joita ei tusinatavarataloista saa.

– Voimme itse vaikuttaa pitkälle siihen, mitä myymme. Kuuntelemme asiakkaiden toiveita ja pyrimme toteuttamaan ne mahdollisuuksien rajoissa, osuuskunnan nykyinen puheenjohtaja ja Lukkarin myymälävastaava Satu Kalliokoski toteaa.

Yksi perustavoite on hintojen pitäminen kohtuullisella tasolla. Isojen markettien polkuhintakampanjoihin ei voida lähteä, mutta hinnoissa ei myöskään ole ”Ullava-lisää”.

– Jos tehtäisiin ostoskorivertailua, emme olisi ehkä alueen halvin, mutta emme kalleinkaan. Marketeissa jokin on halpaa, mutta joku muu taas kalliimpaa kuin meillä, Kalliokoski tietää.

Kyläläisille tärkeä palvelu on reseptilääkkeiden saaminen kaupalle. Nekin tulevat yleensä iltaan mennessä, jos on aamulla saanut lääkäriltä määräyksen.

Viikonloppuisin ravimiehet totoavat kahvilassa porukalla. Toisinaan lauletaan karaokea. Ihmiset löytävät näihin tilaisuuksiin tiensä kauempaakin.

– Kauppaprojekti on luonut kylälle paljon yhteishenkeä, Herlevi sanoo.

Sitä lisäävät myös tapahtumat, joita järjestetään säännöllisesti. Viimeksi kokoonnuttiin lastenpäivään. Kaupan pihalla oli markkinatunnelmaa, miniponeja ja erilaisia koiria. Myös poliisi ja palokunta esittäytyivät.

– Jo näiden organisointi lisää yhteenkuuluvuutta, sillä monenlaiselle tekijälle on tarvetta, Kalliokoski toteaa.

Reino Herlevi ja Martti Ylilänttä vaihtavat ajatuksia ullavalaisten "yhteisessä olohuoneessa". (Kuva: Maria Seppälä)

Kauppa työllistää tällä hetkellä varsinaisesti 4,5 ihmistä, mutta talkoitakin jatketaan. Eläkeläiset käyvät porukalla hyllyttämässä tavaraa. Kiinteistönhuoltoa ei tarvita, sillä kyläläiset pitävät huolta pihojen siisteydestä. Jos on satanut lunta, aurauksen hoitaa ensimmäisenä ehtivä.

Herlevin mielestä palvelupiste on elinehto pienelle paikalle. Esimerkiksi vanhusten ja lapsiperheiden elämä käy vaikeaksi, jos perusasiatkin on haettava matkan takaa.

– Ennen kauppaa oli viisi omakotitaloa tyhjillään. Nyt ei ole yhtään ja enemmänkin olisi tulijoita, hän kertoo.

Kaupan tärkeyttä todistavat myös kahvilassa aamupalaa nauttivat Martti Ylilänttä ja Aarre Puranen.

– Koko kylä olisi kuollut ilman kauppaa. Nyt täältä saa kaiken muttereista ruokaan. Jos jotain puuttuu, se tilataan, miehet kiittelevät.

Juttu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 2.11.2018. Lehden voi tilata täältä .