Tutkimus: Venäjän hyökkäyssota ei ylittänyt jakolinjoja – suomalaiset palasivat nopeasti somekupliinsa
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vähensi hetkellisesti vastakkainasettelua suomalaisissa some-keskusteluissa, mutta ei onnistunut pysyvästi yhdistämään kansaa.
Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen tutkimus selvitti, vähensikö Venäjän hyökkäys Ukrainaan ilmastonmuutosta ja maahanmuuttoa koskevien keskustelujen vastakkainasettelua sosiaalisen median palvelussa Twitterissä (nykyisin X).
Tutkijat analysoivat verkostoanalyysin keinoin laajaa aineistoa, joka kattoi yli miljoona ilmastonmuutosta ja maahanmuuttoa käsittelevää twiittiä.
Ihmisten taipumus tulkita tapahtumia oman maailmankuvansa ja poliittisten tavoitteidensa mukaisesti esti polarisaation vähenemisen, tutkimus paljastaa.
Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen erimieliset ryhmät olivat kuitenkin aiempaa jonkin verran enemmän tekemisissä toistensa kanssa.
Ulkoisten uhkien on perinteisesti oletettu lisäävän yhteiskuntien ja yhteisöjen yhtenäisyyttä. Ulkoiset uhat voivat yhdistää poliittisesti eri mieltä olevia ihmisiä.
– Tämä näkyi siinä, että ulkoinen uhka toimi eräänlaisena shokkina, joka sai keskustelijat löytämään osin yhteisen sävelen, mutta keskustelijat tulkitsivat uhkaa kuitenkin omista ideologisista poteroistaan käsin nojaamalla motivoituun päättelyyn, sanoo Helsingin yliopiston yliopistotutkija Antti Gronow tiedotteessa.
Vaikka uusi tilanne toi hetken yhteisymmärrystä, ryhmät tulkitsivat samoja asioita eri tavoin.
– Toiset näkivät Ukrainan sodan syynä kiihdyttää vihreää siirtymää, toiset perusteena lykätä ilmastotoimia. Tämä on klassista motivoitua päättelyä, sanoo väitöskirjatutkija Yan Xia Aalto yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan ulkoiset uhat voivat kyllä vähentää polarisaatiota, mutta vaikutus jää rajalliseksi, jos ihmiset kiinnittyvät vahvasti aiempiin kantoihinsa. Näin kävi Suomessa: vaikka kansallinen uhka oli ilmeinen ja jaettu, syvään juurtuneet erimielisyydet estivät pysyvän lähentymisen.
– Jos edes sodan kaltainen kriisi ei riitä ylittämään jakolinjoja, meidän on kysyttävä, miten vahvoja kuplia sosiaalinen media ylläpitää ja mitä se merkitsee demokratian kannalta, pohtii professori Tuomas Ylä-Anttila Helsingin yliopistosta.