Tutkijat: Suomalaisen koulutuksen taso herättää ristiriitaisia tulkintoja

Tulkinnat suomalaisen koulutuksen tasosta ovat askarruttaneet päättäjiä ja tutkijoita viime aikoina kovasti.

Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman katsovat, että talousjärjestö OECD:n koulutusraporteista 2010-luvulla tehdyt keskeiset suomalaistulkinnat ovat olleet virheellisiä.

Niiden seurauksena on levinnyt yliampuvia uskomuksia koulutuksen tilasta, kuten että Suomi jää muista jälkeen korkeasti koulutettujen määrässä ja koulutustaso on painumassa alle OECD-keskiarvon.

Kivisen ja Hedmanin mielestä nämä muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriöstä liikkeelle lähteneet tulkinnat ovat vakiintuneet totuuksiksi valtakunnalliseen koulutuspoliittiseen keskusteluun.

Tutkijakaksikon mukaan esimerkiksi OECD:n viimevuotinen Education at a Glance -raportti ei tarjoa faktoja tukemaan käsityksiä Suomen korkeakoulutuksen kansainvälisen tason laskusta.

– Suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa korkeakoulutettuja hyvällä tasolla.

– Väite siitä, että Suomi on juuttumassa keskikastiin tai jäämässä jopa sen alle, kun muut Puolan johdolla rynnivät ohi, on vailla perää, Kivinen ja Hedman kirjoittavat tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Pahimmillaan virhetulkinnat ovat julkisuudessa kääntyneet jopa väittämiksi, että sääty-yhteiskunta palaa.

Analyysin mukaan nuoret suomalaisnaiset sijoittuvat korkeakoulututkinnon suorittaneiden kärkeen.

Miehetkin ylittävät selvästi OECD-keskiarvon ja ovat pohjoismaiden parhaita.

Kivinen ei ymmärrä, miten asiat on onnistuttu sotkemaan.

– Pahimmillaan virhetulkinnat ovat julkisuudessa kääntyneet jopa väittämiksi, että sääty-yhteiskunta palaa eikä sosiaalinen nousu ole Suomessa mahdollista.

– On vaikea ymmärtää, mitä järkeä on lietsoa maailmanlopun tunnelmia, sillä kaikki muut maat ottaisivat mielihyvin omakseen suomalaisen koulutusjärjestelmän, Kivinen sanoo.

Yhdeksi virhetulkintojen lähteeksi analyysi nimeää opetus- ja kulttuuriministeriön entisen projektipäällikön Aleksi Kaleniuksen, joka nyt työskentelee erityisasiantuntijana Suomen OECD-edustustossa.

Kaleniuksen mielestä Kivisen ja Hedmanin oma analyysi ei pidä vettä.

Kaleniuksen mukaan korkeasti koulutettujen osuus ei ole 2000-luvulla Suomessa kasvanut nuorissa ikäryhmissä.

– Kivinen ja Hedman yrittävät kumota tiedon 2000-luvun hitaasta kasvusta vetoamalla suureen koulutustasoeroon kohta eläkkeelle jäävien ikäryhmien ja nuorempien välillä.

– Mutta ne erot syntyivät 1980- ja 1990-luvun nopean kasvun aikana. Eivät ne liity 2000-luvun hitaaseen kasvuun.

Kaleniuksen mukaan myös koulutustason mittari on väärin valittu.

Sen takia vanhan opistoasteen tutkinnon suorittaneiden korvautuminen työmarkkinoilla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla näyttää koulutustason nousulta.

Käytännössä kuitenkin esimerkiksi opistosairaanhoitaja ja AMK-sairaanhoitaja tekevät jotakuinkin samaa työtä samalla palkalla.

– Nuoret ikäluokat vaikuttavat paljon vanhempia koulutetummilta, jos nuorista lasketaan koulutetuiksi sairaanhoitajat ja insinöörit, mutta vanhoista ei. Kivinen ja Hedman tekevät saman virheen kansainvälisessä vertailussa.

Kasvu on Kaleniuksen mukaan pian pysähtymässä koko väestössäkin, ja se on iso ongelma.

– Työmarkkinoilla kun nimenomaan korkeasti koulutettujen tarve ja työllisyys kasvavat, mutta jos ei ole ketään täyttämässä korkean asteen työpaikkoja, ei niitä voi syntyäkään.