Tutkija: Vaalipäivänä äänestäminen vaikeutunut, ennakkoäänestys helpottunut – "Onko se ollut viisas valinta?"

Kuntavaaleissa ennakkoäänestäminen on viime vuosina helpottunut, mutta varsinaisena vaalipäivänä äänestäminen puolestaan vaikeutunut, kuntavaalitutkija Sami Borg sanoo.

– Onko se ollut viisas valinta, siitä ei ole juurikaan puhuttu, hän toteaa.

Kuntavaaleissa ennakkoäänten osuus on ollut 40 prosentin luokkaa. Borg toivoo keskustelua siitä, miten äänestysaktiivisuutta voisi lisätä varsinaisena vaalipäivänä.

– Kuntien lukumäärä on vähentynyt ja ennakkoäänestyksen suosio kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaisen vaalipäivän äänestyspaikkojen lukumäärä on pudonnut todella merkittävästi.

Ketkä sitten äänestävät ennakkoon?

– Ne, jotka asuvat kaukana äänestyspaikoista, ovat puoluekannaltaan vakiintuneita, tuntevat ehdokkaat hyvin sekä ovat ikääntyneitä. Eläkeikäisistä jopa yli puolet käy äänestämässä ennakkoon, Borg kertoo.

Ennakkoäänestäjiä on ainakin keskustan kannattajissa. Borg toteaa keskustan olevan ainoa puolue, jolle vaali-illan ennakkoäänet antavat merkittävästi erilaisen kannatuksen kuin lopullinen vaalitulos.

Suomi luopui kahdesta varsinaisesta vaalipäivästä 1990-luvun alussa, ja samalla ennakkoäänestysmahdollisuuksia kohennettiin.

Kuntavaaleissa 1992 ennakkoäänestysaika oli jopa kaksi viikoa.

Se supistettiin yhteen viikkoon jo seuraavissa kuntavaaleissa, mutta ennakkoäänestyksen suosio ei enää laskenut, selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreesta Kuntavaalitrendit-julkaisusta, jonka ovat kirjoittaneet Borg ja Sari Pikkala.

Varsinaisen vaalipäivän äänestyspaikkojen lukumäärä on pudonnut todella merkittävästi.

Kuntavaalitutkija Sami Borg

Keskustan kannatus on erittäin hallitsevaa pienissä kunnissa. Kokoomus ja SDP ovat puolestaan vahvoja useissa kaupungeissa ja vihreät on selvästi citypuolue.

Viime kuntavaalituloksen perusteella keskusta on enemmistöasemassa jopa 77 kunnassa.

Kuntakoko vaikuttaa äänestysprosenttiin.

– Pienemmissä kunnissa valitsijat lähtevät innokkaammin vaaliuurnille. Suunta on selkeä. Mitä suurempi kunta, sitä pienempi äänestysaktiivisuus, Pikkala toteaa.

Borg on huolissaan etenkin nuorten matalasta äänestysaktiivisuudesta.

Viime kuntavaaleissa alle 25-vuotiaiden äänestysprosentti oli 30 ja 25–34-vuotiaiden 40.

Kosketuspinta kuntapolitiikkaan vähenee väistämättä nuoremmissa ikäluokissa, Borg toteaa.

– Ajatellaan, että ikä korjaa asian ja ihmiset alkavat äänestää sitten, kun he ovat kolmekymppisiä ja perheellisiä. Mutta ei se automaattisesti mene sillä tavalla.

Borg pitää mahdollisena, että kuntavaalien siirtäminen keväälle vaikuttaa myönteisesti äänestysaktiivisuuteen.

– Lisäksi puolueet ja ehdokkaat suhtautuvat kuntavaaleihin vakavasti, joten toivottamasta tilanteesta ei ole kysymys.

Valtaosa nuorista äänestää vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Borgin mielestä Suomessakin olisi syytä pohtia mukavien tapahtumien järjestämistä äänestyspaikkojen liepeille. Ruotsissa puolueet järjestävät niitä, mutta Suomessa vastaava on kiellettyä.

– Äänestämään mennään hartaasti. Se ei ehkä ole 2010-luvun tapa aktivoida ihmisiä äänestämään, Borg sanoo.

Kuntavaaliehdokkaiden määrän raju pudotus vähentää äänestysaktiivisuutta, joka viime kuntavaaleissa oli 58,3 prosenttia.

Vielä 80-luvulla kuntavaaliehdokkaita oli lähes 67 000 ehdokasta, nyt heitä on noin 33 000.

– Jos jokainen ehdokas tuo 10–20 äänestäjää, niin ehdokkaiden määrän putoaminen merkitsee hurjaa mobilisaatiovoiman heikentymistä, Borg pohtii.

Pikkala kertoo, että vapaaehtoisesti valtuustopaikan jättävien valtuutettujen osuus on pysynyt vuosikaudet hämmästyttävän tasaisena.

– Vajaa kolmannes jättää valtuuston vapaaehtoisesti. Nämä vaalit eivät ole poikkeus, vaalitutkija toteaa.

Pienissä kunnissa luopujia on enemmän kuin suurissa kaupungeissa.

– Mitä kovempi kilpailu valtuustopaikasta on ollut, sitä tiiviimmin siitä pidetään kiinni.

Pikkalan mukaan suurin osa luopuu, koska on mielestään ollut tehtävässä riittävän kauan.

– Mutta huomionarvoinen seikka on se, yhä useammat kertovat luottamustehtävien vievät liikaa aikaa perheeltä, vapaa-ajan harrastuksilta tai ansiotyöltä. Näiden syiden merkitys on korostunut voimakkaasti.

– Myös tietynlainen eripura sekä puolueiden sisällä että niiden välillä mainitaan nykyään useammin kuin aikaisemmin, Pikkala sanoo.