Tutkija venäläisvakoojien karkotuksista: Poikkeus suomalaisen ulkopolitiikan historiassa
Poliittinen johto päätti tiistaina karkottaa Suomesta yhdeksän venäläistä vakoojaa ja kertoa asiasta julkisesti. Tämä on poikkeus suomalaisen ulkopolitiikan historiallisessa jatkumossa, arvioi poliittisen historian emeritusprofessori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta.
Suomi on tiedottanut viime vuosien aikana joitain kertoja karkottavansa maasta Venäjän suurlähetystön henkilöstöä, mutta tapauksissa on tiistaihin verrattuna eroja.
Tehtaankadulle kohdistuneesta karkotuksesta kerrottiin myös, kun venäläiset tiedustelu-upseerit myrkyttivät Britannialle ja Venäjälle vakoilleen Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julija Skripalin Britannian Salisburyssa vuonna 2018. Suomi karkotti epäonnistuneen murhayrityksen jälkeen yhden diplomaattistatuksella maassa olleen venäläisen.
Samoin Suomi kertoi julkisesti karkottavansa kaksi Venäjän suurlähetystössä työskennellyttä ihmistä Venäjän hyökkäyssodan laajentumisen jälkeen keväällä 2022.
Nuo karkotukset tehtiin saamaan aikaan muiden EU-maiden kanssa, mikä tehtiin myös tiettäväksi. Sen sijaan keskiviikkona toimitusministeristön ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) painotti, että Suomi ei tehnyt tiistain päätöstä osana mitään maaryhmää.
– Emme vertaile itseämme muihin EU-maihin tai Nato-maihin tässä tilanteessa, vaan teemme itsenäiset ratkaisut, hän sano.
Tiistaina myös kerrottiin, että karkotetut ovat Suomen käsityksen mukaan toimineet tiedustelutehtävissä ja rikkoneet diplomaattisuhteita sääntelevää Wienin sopimusta.
Professori Kimmo Rentolan mukaan järkevä kohta peilata tiistain tapahtumia löytyy vuodelta 1958, pahamaineisten yöpakkasten aatosta. Hieman aiemmin samalta vuodelta Rentola paikantaa merkittävän tapahtuman liittyen Suomen neuvostoliittolaisia koskeneeseen karkotusharkintaan.
Traumaattinen yöpakkaskriisi syntyi syksyllä 1958 tilanteessa, jossa Suomen kansan demokraattinen liitto eli SKDL oli saanut neljäsosan eduskuntavaalien äänistä, mutta sitä ei hyväksytty hallitukseen. Neuvostoliitto ärähti Suomelle ja veti protestina lähettiläänsä Helsingistä.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustsov julisti Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden ajautuneen yöpakkasiin. Tämä on katsottu yhdeksi suomettumisen ydintapahtumista, jossa Neuvostoliitto sai otetta Suomen sisäisistä asioista.
Rentola nostaa vastakohdaksi viime tiistaille yöpakkasia edeltäneen kevään. Suojelupoliisi oli tuohon mennessä koostanut neuvostotiedustelun upseereista aineiston, joka näyttäisi viittaavan karkotusten valmisteluun.
Listalla oli kymmenen nimeä, joiden joukossa oli myös Viktor Vladimirov. Hänestä tuli myöhemmin tiedustelupalvelu KGB:n päällikkö Suomessa, mitä ennen hän ehti kuitenkin toimia muun muassa KGB:n sabotaasi- ja salamurhaosaston johtajana Venäjällä.
Rentola kertoo, että KGB sai ilmeisesti yöpakkaskriisin alla vihiä karkotusaikeista, eikä niitä laitettu toimeen. Kuitenkin 1960-luvun alkupuolelta lähtien alettiin vaiheittain kehittää Suomen karkotusmallia.
Rentola pitää Suomen menettelyä omintakeisena, koska virallista päätöstä karkotuksista ei tehty. Asia hoidettiin suullisesti ja karkotettu häipyi hiljaisesti.
Rentola katsoo, että tiistain tapahtumat kertovat Suomen ja Venäjän suhteiden heikentymisestä. Esimerkiksi Venäjän päätös jäädyttää Suomen Venäjän-edustustojen pankkitilit on luonut Suomelle painetta toimia, hän tulkitsee.