Tuomo Puumala: –Nuoret pitää pelastaa töihin–
Ilkeäkielinen voisi kutsua Tuomo Puumalaa, 34, poliittiseksi broileriksi. Ihmiseksi, joka ei ole tehnyt päivääkään oikeita töitä.
Kokkolalainen Puumala on nuoresta iästään huolimatta jo kolmannen kauden kansanedustaja.
Vuonna 2007 silloinen keskustanuorten puheenjohtaja valittiin kuopuksena eduskuntaan. Erityisen lahjakkaana puhujana pidetty Puumala raivasi nopeasti tiensä keskustan ykkösketjuun aina varapuheenjohtajaksi saakka.
Puumalan tähänastinen poliittinen ura huipentui vuonna 2012, jolloin hän pyrki keskustan puheenjohtajaksi.
Moni politiikan seuraaja veikkasi aatteellisen kolmekymppisen puolesta. Vaalin toisella kierroksella kisan vei kuitenkin Juha Sipilä äänin 1251–872.
Nyt, yli neljä vuotta myöhemmin, Puumala lappaa lautaselleen kaurapuuroa eduskunnan kahvilassa. Hän vakuuttaa tyytyväisyyttään nykyiseen rooliinsa.
– Onneksi poliitikon työ on sellainen, että välillä voi vaihtaa perspektiiviä, hän sanoo.
Puumalan mukaan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana hän voi syventää osaamistaan yhdellä alalla ja kehittyä huippuosaajaksi.
Puumala istui keskustan puoluehallituksessa kymmenen vuotta. Puhuessaan roolistaan keskustassa mies käyttää mielenkiintoista ilmaisua. Tehtävät sisäpiirissä ovat hänen mukaansa nyt tauolla.
Haikaileeko Puumala siis paluuta?
– Haluan vältellä lopullisia ilmaisuja. Kuulostaisi pahalta, jos sanoisin, että olen lopettanut, mies naurahtaa.
– Se oli silloin, nyt on tätä, kuka sitten tietää, mitä taas joskus, hän jatkaa salaperäisesti.
Puumalalle ei ole jäänyt mitään hampaankoloon puheenjohtajakisasta. Päinvastoin. Hän muistelee kokemustaan jopa lämpimästi. Kamppailu kasvatti ja antoi uusia eväitä.
Mieli kääntyi pian kisan jälkeen näkemään asioissa myönteistä.
– Kun laitat itsesi likoon, opit paljon itsestäsi ja muista ihmisistä. Kovassa kisassa näkee omat heikkoudet ja vahvuudet vähän kuin peilistä, ulkopuolisesti.
Nyt mies luotsaa sivistysvaliokuntaa eikä juuri rieku lehtien palstoilla.
Valinta on osin tietoinen. Puumala keskittyy omien sanojensa mukaan tekemään duunia – eivätkä asiat ole välttämättä kovin mediaseksikkäitä.
– Pitää olla aika raflaavaa sanottavaa, jotta pääsee Helsingin Sanomien etusivulle. Minulla ei esimerkiksi ole poikkipuolista sanaa hallitusohjelmaan, koska olemme sitä itse olleet kirjoittamassa.
Hallitusneuvotteluissa sivistyspoliittista ryhmää vetänyt Puumala seisoo ohjelman takana, vaikka Sipilän hallitusta on mollattu historian koulutusvihamielisimmäksi.
Puumalan mukaan leikkaukset ovat kipurajoilla, mutta väite vihamielisyydestä on posketon.
– Meillä kaikilla hallituksessa ja varmasti myös eduskunnassakin on vakaa usko siihen, että Suomi nousee vain korkealla osaamisella ja koulutuksella.
Suomi nousee vain korkealla osaamisella ja koulutuksella.
Tuomo Puumala
Mediassa esillä ovat olleet etenkin korkeakoululeikkaukset. Hallitus nipistää kuitenkin suhteessa paljon enemmän ammatillisesta koulutuksesta.
– En vähättele tilannetta, mutta yliopistoissa rahoitus laskee vaalikauden loppuun mennessä kolmella prosentilla. Ammatillisesta koulutuksesta katoaa ensi vuonna kymmenen prosenttia, Puumala kertoo.
Edes oppositio ei ole näkyvästi kepittänyt toisen asteen kurjistamisesta. Syykin on selvä. Viime vaalikaudella koulutukseen suunniteltiin 260 miljoonan euron leikkauksia, mutta lopulta hallituspuolueet äänestivät itsekin esitystä vastaan.
Yhdelläkään puolueella ei siis ole puhtaita jauhoja pussissaan.
– Edellinen hallitus kirjoitti säästöt valtiontalouden kehyksiin. Meidän olisi pitänyt hallitusohjelmaa tehdessä perua kehykset, mutta neuvotteluissa ei oltu siinä moodissa, vaan tehtiin lisäsäästöjä, Puumala muistuttaa.
Ammatillisesta koulutuksesta säästetään 190 miljoonaa euroa vuonna 2017.
Summa on 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vaalikauden suunnitelmissa. Silloin kaavailtiin, että koulutuksen järjestäjät olisivat hakeneet toimilupaa uudelleen ja ministeriö olisi päättänyt, missä koulutusta järjestetään. Ajatuksesta on nyt luovuttu.
Säästöjen jälkeen, eli vuonna 2018, toteutetaan laajempi reformi. Tarkoitus on uudistaa koulutuksen kaikki osat: rahoitus, ohjaus, säätely, tutkinnot, järjestäjärakenne ja koulutuksen toteuttamismuodot.
Mikä järki on ensin leikata ja sitten uudistaa? Yritetäänkö nyt kivuta peppu edellä puuhun?
– Mitään muuta kauhean hyvää selitystä ei ole kuin valtion taloudenhoidon vaatimukset. Jos lipsumme näistä, olemme kohta EU:n tarkkailuluokalla.
– Ihannetilanne olisi toisenlainen. Että leikkaukset ja reformit olisi toteutettu yhtä aikaa, Puumala myöntää.
Koulutuksen järjestäjät miettivät parhaillaan kuumeisesti, mistä säästöt otetaan. Puumalan mukaan käytännössä on kaksi vaihtoehtoa: aloituspaikoista tai yksikköhinnasta.
– Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, etteivät näin suuret leikkaukset näkyisi missään. Totta kai ne näkyvät. Tilanne on ikävä ja harmillinen, Puumala sanoo.
Hän vakuuttaa kuitenkin, että aloituspaikkojen vähentymisestä huolimatta jokaiselle peruskoulunsa päättävälle taataan koulupaikka.
Ammattikouluissa on monin paikoin menossa yt-kierroksia. Opettajien määrä vähenee.
Puumalan mielestä tärkeintä on myllerrysten keskellä turvata koulutuksen alueellinen saatavuus, koska ammatillinen koulutus on jo nyt keskittynyttä. Keskustapoliitikko haluaa myös turvata kalliimmat koulutusalat, kuten metsäkoneenkuljettajien, koulutuksen.
Suuressa kuvassa Puumalaa harmittaa se, että hyvät teot eivät saa näkyvyyttä.
Puumalan mukaan koulutuspolitiikassa tapahtuu nyt paljon sellaista, joka on suoraan keskustan vaaliohjelmasta. Peruskouluissa toteutetaan esimerkiksi tunti liikuntaa päivässä -ideaa, ja opetusta digitalisoidaan.
Opetusministeriössä istuu kuitenkin kokoomusministeri, joten hallituksen koulutuspolitiikka näyttäytyy ulospäin kokoomuslaiselta.
Puumalalta ei irtoa kovia sanoja hallituskumppanista.
– Olemme kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa, ja meidän pitää pärjätä, vaikka puolueilla on erilaisia painotuksia ja erilainen visio tulevaisuudesta.
Keskustan johtavalla koulutuspoliitikolla on selkeä missio: tehdä keskustassa jälleen sivistyspuolue muutenkin kuin juhlapuheissa. Keskustalla ei ole ollut opetusministerin salkkua Puumalan elinaikana.
Yksi askel urakassa saavutettiin, kun Puumala sai heiluteltavakseen sivistysvaliokunnan nuijan. Paikka on ollut puolueella viimeksi sotavuosina, kun Lauri Kaijalainen luotsasi valiokuntaa vuosina 1936–1945.
Puumala on hoitanut tehtävää innostuneesti. Hän on muun muassa pitänyt valiokunnan jäsenille kehityskeskustelut. Sellaisia ei ole ollut tapana käydä.
Miehen filosofiana on tavata mahdollisimman paljon alan ammattilaisia. Toiminta ei ehkä näy julkisuudessa, mutta Puumala uskoo sen vaikuttavuuteen.
– Jos käyn joka päivä puhumassa 200 ihmiselle, viikossa tuhat ihmistä tulee ajatuksistani hyvin tietoisiksi, hän huomauttaa.
Puolueen sisällä istuu lukuisia työryhmiä miettimässä koulutus- ja sivistysteemoja. Yksi ryhmä pohtii nuorisotakuuta, toinen korkeakoulujen autonomiaa ja niin edelleen.
– Olemme organisoituneet paremmin kuin koskaan ennen, mutta pitää muistaa, että lähdemme rakentamaan keskustasta sivistyspuoluetta pitkältä takamatkalta. Olemme kuntosalilla ja voimistumme, mutta tulemme täältä, Puumala puhkuu.
Uusia avauksia, niitäkin Puumala lupailee.
Suomeen pitäisi hänen mielestään koota kaikista eduskuntapuolueista parlamentaarinen työryhmä, joka miettisi eri koulutusasteiden tulevaisuutta.
Näkymän pitäisi olla selvästi yli vaalikauden. Työryhmä antaisi leikkausten keskellä viestin myönteisestä huomisesta.
Toiseksi Puumala rakentaisi koulutussopimuksen ympärille ”miniyhteiskuntasopimuksen”.
– Nyt kynnys nuoren palkkaamiseen on liian korkea. Meidän pitää pelastaa nuoret töihin, hän vaatii.
Mukaan sopimukseen pitäisi saada niin valtio, työnantajat kuin työntekijäjärjestöt. Pöydällä pitäisi olla kaikki vaikeat asiat, kuten se, millaisilla työehdoilla nuoria voi ottaa oppimaan työpaikoille.
Minun on vaikea kuvitella, että jäisin eduskunnasta eläkkeelle.
Tuomo Puumala
Puumala on kolunnut eduskunnan käytäviä käytännössä koko aikuisikänsä.
Onko edessä elämän kestävä ura poliitikkona? Kuoriutuuko Puumalasta uuden sukupolven Mauri Pekkarinen tai Paavo Väyrynen?
Puumala ei sulje pois mitään vaihtoehtoja. Nuorukaisena hän työskenteli toimittajana ja opettajan sijaisena.
– Ylipäätään politiikan uusi sukupolvi kokee, että elämässä voi tehdä muutakin. Minun on vaikea kuvitella, että jäisin eduskunnasta eläkkeelle. Ainakaan niin, että olisin täällä yhtäjaksoisen putken, Puumala pohtii.
Ensi vaaleissa Puumala aikoo olla ehdolla.
– Ilman muuta. Tällä hetkellä motivaationi on todella hyvä.
On perjantai, ja Puumala vilkuilee kelloaan. Sivistysvaliokunnan kokous alkaa puoli kahdeltatoista, eikä puheenjohtajan ole suotavaa myöhästyä.
Läheisessä pöydässä valiokunnan keskustalaiset jäsenet Petri Honkonen, Hanna Kosonen ja Ulla Parviainen juttelevat. Puumala nousee tuolistaan ja huikkaa kolmikolle isälliseen sävyyn: hopi hopi.
Miehen lautaselle jää jäähtynyttä puuroa.
Puumalan kaikkia eväitä ei ole vielä syöty.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 11.11. Lehden voi tilata täältä .