Törmäyksen uhatessa ohjaamosta oli syytä paeta nopeasti – moniongelmainen ranskalaisveturi palveli VR:ää vuosikymmeniä
Dieselsähköveturien kultakaudella VR:n junien keulilla nähtiin montakin eri veturityyppiä, mutta väkevin niistä oli ranskalaisperäinen Dr13 eli “Hyppy-Heikki”.
Myös Alstikkana tunnetut Dr13 –veturit hankittiin 1960-luvun alkupuolella täydentämään kotimaista Dr12 eli “Huru” -kalustoa.
Tilatuista 54 veturista kaksi ensimmäistä valmistettiin Alsthomin tehtailla Ranskan Belfortissa ja laivattiin Suomeen 1962, loput valmistettiin Tampereella Lokomon ja Valmetin tehtailla. Ensimmäinen Dr13-sarjan veturi tuli Suomeen 24. lokakuuta 1962. Sylvi Kekkonen kastoi tehtaalla toisen Ranskassa valmistetuista Wäinämöiseksi.
Dr13- eli alunperin Hr13 -sarja tuli käyttöön vuosina 1962–1963. Hankinnan taustalla oli tarve akselipainoltaan Hurua kevyemmälle veturille, joka soveltuisi sekä tavara- että henkilöliikenteeseen. Dr13:ssa oli sama Tampellan moottori kuin Dv12:ssa, mutta niitä oli kaksi kappaletta. Ranskassa valmistettujen vetureiden alkuperäiset moottorit olivat SACM:n valmistamia.
Dr13-kaluston tukikohdaksi tuli Kouvola, ja veturia käytettiin aluksi Itä-Suomen tavara- ja henkilöjunaliikenteessä. Itä-Suomen rataverkon sähköistämisen edetessä Dr13-kalustoa alettiin käyttää Länsi-Suomen sähköistämättömillä rataosuuksilla, ja kaluston tukikohta siirtyi sittemmin Tampereelle.
Kaluston vapautuessa Itä-Suomen liikenteestä Dr13 korvasi Dv12:n ja Dm8/9 -kaluston Helsingin ja Turun välisellä, tuolloin vielä sähköistämättömällä rantaradalla vuodesta 1982 alkaen. Vetureilla ajettiin sekä tavara- että henkilöjunia.
Dr13 palveli linjaliikenteessä vuosikymmeniä, mutta pidettyä vetojuhtaa siitä ei tullut. Tyypissä esiintyi paljon käynnistysakkuihin, jäähdyttimiin ja voimansiirtoon liittyviä “lastentauteja”, eikä Ranskassa suunniteltu veturi oikein sietänyt Suomen ilmastoa.
Veturin paino oli paljon sovittua korkeampi ja kulkuominaisuuksiltaan huono veturi hyppyytti huonokuntoisilla rataosuuksilla, mistä se sai Hyppy-Heikki –lempinimensä. Vaikka kaikkia ongelmia ei onnistuttu ratkaisemaan, vahvalle veturille oli käyttöä junissa, joissa tarvittiin paljon tehoa ja vetovoimaa.
Alstikassa oli Huruun verrattuna paljon heppoisempi keula. Yhteentörmäysten sattuessa Alstikan kuljettaja usein menehtyi, ellei hän ehtinyt pakoon konehuoneen puolelle.
Viimeisiä aikojaan sarjan veturit vetivät junia Tampereen ja Turun välillä. Rantaradalta Dr13-sarja poistui rataosuuden sähköistyksen myötä vuonna 1994.
Kun viimeiset Dr13:t poistettiin linjaliikenteestä vuonna 2000, kalustolla oli ajettu lähes 40 vuoden ajan yhtäjaksoisesti. Veturisarjasta on museoitu kaksi yksilöä.