Tutkija: Trumpin ja lähipiirin omista eduista on tullut USA:n rauhanvälityksen erityispiirre

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut lopettaneensa kahdeksan sotaa ja kutsunut itseään rauhanpresidentiksi. Tämä voi näyttäytyä ristiriitaisena nyt, kun Yhdysvallat vuodenvaihteen jälkeen iski Venezuelaan ja sieppasi presidentti Nicolas Maduron. 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta sanoo, että Trumpin ja Yhdysvaltain hallinnon näkökulmasta hyökkäys sopii kansallisen turvallisuuden strategiaan. Sitä tarkasteltaessa Venezuela kuuluu Yhdysvaltain etupiiriin. Myös rauhaa edistäessään Trump ajaa niin Yhdysvaltojen etuja kuin omiaankin. 

– Ei Venezuelaan ole menty, eikä ole pyritty retorisesti esittämäänkään, että olisi menty ensisijaisesti vapauttamaan venezuelalaisia hyvin sortavasta hallinnosta, Mustasilta sanoo STT:lle.

Trump on listannut lopettaneensa Israelin ja äärijärjestö Hamasin, Israelin ja Iranin, Pakistanin ja Intian, Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan, Thaimaan ja Kambodzhan, Armenian ja Azerbaidzhanin, Egyptin ja Etiopian sekä Serbian ja Kosovon väliset konfliktit.

– Jos pitäisi valita kyllän tai ein väliltä, niin eivät ne ole päättyneet. Parempi vastaus on se, että ylipäätänsä tässä on hyvin erilaisista tilanteista kyse, Mustasilta sanoo.

Tiivistettynä Mustasillan viesti on, että että Trump ei ole lopettanut konflikteja, mutta hän on joissakin tilanteissa pystynyt keskeyttämään väkivaltaisuuksien kiihtymisen. Se taas on vähentänyt väkivallan määrää. Joissakin tilanteissa Trumpin osallistuminen on voinut luoda niin sanotusti momentumin eli otollisen hetken rauhan rakentamiselle. 

Kaikissa tilanteissa on Mustasillan mukaan kuitenkin pitkä matka siihen, että konflikti olisi päättynyt.

Trumpin diileissä näkyvät presidentin ja hänen lähipiirinsä taloudelliset intressit, mikä on Mustasillan mukaan uutta rauhanvälityksessä. Yhtäläistä Trumpin listaamissa konflikteissa on myös se, että Yhdysvaltoja on kiinnostanut alueiden luonnonvarat, mikä taas liittyy kilpailuun Kiinan kanssa.

Taloudelliset näkökulmat eivät ole uutta rauhanvälityksessä. Tyyli on kuitenkin Mustasillan mukaan erilainen. Aiemmin on saatettu esimerkiksi luvata tukea hallinnollisia reittejä esimerkiksi jälleenrakentamiseen tai hyvän hallinnon tukemiseen. 

Gazaan saatiin Trumpin avulla Israelin ja Hamasin välille aselepo, mutta se ei tarkoita sitä, että sota olisi loppunut. Toisaalta se, että vaikka sota saataisiin loppumaan, se ei tarkoita sitä, että laajempi konflikti olisi päättynyt.

Gazasta tiedetään, että aselepo on hauras. Mustasilta sanoo, että positiivista on toki se, että varsinkin siviileihin kohdistunut väkivalta on vähentynyt, vaikka siviilejä on yhä kuollut hyökkäyksissä.

Esimerkiksi Thaimaan ja Kambodzhan välinen konflikti kiihtyi jälleen joulukuussa, kuukausia sovun jälkeen. Egyptissä ja Etiopiassa taas ei voida Mustasillan mukaan edes puhua rauhansopimuksesta, kun maiden välille ei syntynyt sopimusta ja niiden välillä ei ole ollut avointa konfliktia. 

Mustasilta näkee, että Trumpin listaamista konflikteista lupaavin on Armenian ja Azerbaidzhanin sopu, vaikka siinäkin on vielä paljon työstettävää.

Armenian ja Azerbaidzhanin sovun taustalla oli maiden omia neuvotteluja, joissa oli päästy merkittävästi eteenpäin ennen Yhdysvaltain mukaan tuloa. On jopa sanottu, että Trumpin osallistuminen oli lähinnä leima jo sovitun päälle.

– Toisaalta leiman merkitystä ei pidä aliarvioida, Mustasilta sanoo.

Se, että sopu tehdään erittäin näkyvästi, sitoo myös osapuolia rauhanprosessiin omiensa, Yhdysvaltain ja koko maailman silmissä. Maailman supervaltana Yhdysvaltain kiinnostus on tärkeää. Se voi tarjota sellaisia porkkanoita tai keppejä, joihin muilla ei ole mahdollisuuksia.

Mustasilta arvioi, että hyökkäys Venezuelaan ei välttämättä vaikuta kovinkaan Trumpin maineeseen rauhanedistämisessä.

Ne, jotka haluavat saada Trumpin ja Yhdysvaltain huomion johonkin tiettyyn konfliktiin, todennäköisesti yhä näkevät Yhdysvaltain väliintulon hyödyllisenä.

Yhdysvallat on samanaikaisesti ennenkin tehnyt sotatoimia ja edistänyt rauhaa. Nykytilanteessa ero on Mustasillan mukaan se, että Trumpin hallinto ei juuri välitä kansainvälisistä säännöistä tai siitä, miltä hallinnon toiminta näyttää tästä näkökulmasta. Hyökkäys Venezuelaan on kansainvälisten sääntöjen vastainen.

Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa Yhdysvaltoja pääosin ohjasivat kansainväliset säännöt.

– Se tavallaan selitti sitä ristiriitaa, että samaan aikaan soditaan, koska sitä sodittiin ikään kuin demokratian nimissä, Mustasilta sanoo.

– Toinen asia on tietysti se, tehtiinkö niin oikeasti. Ei tehty. Meillä on esimerkkinä Irak, joka alkoi rapisuttaa Yhdysvaltain uskottavuutta liberaalina toimijana.

Trump välittää rauhaa Ukrainan ja Venäjän välillä. Mustasilta sanoo, että Ukrainassakin on näkynyt Trumpin kaupallinen tyyli, jossa mennään Yhdysvaltain taloudelliset intressit edellä.

Ukrainan tilanteesta tekee erilaisen kuitenkin se, että konfliktissa ovat suoraan läsnä suurvaltojen intressit. Ukrainassa näkyy Mustasillan mukaan myös se, että Trump ei niinkään ole kiinnostunut kestävästä rauhasta tai Ukrainan jälleenrakentamisesta.