Timo Soini lyttää muistelmissaan perussuomalaisten nykymenon – "Rasistiset öyhöttäjät pitävät omia jorinoitaan sananvapautena"
Perussuomalaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini tuomitsee kovin sanoin entisen puolueensa nykymenon.
Soini näkee muistelmateoksessaan Yhden miehen enemmistö (Otava) perussuomalaisten kitkeneen puolueesta juuria myöten karjalan evakkojen lähimmäisenrakkauden, johon Veikko Vennamon SMP aikanaan nojasi.
Soinin mukaan puolueessa on aina ollut ja tulee olemaan pieni porukka, joiden mielestä saa sanoa ja käyttäytyä miten tahansa. Ihmisvastainen linja ja tyyli käräjätapauksineen on perussuomalaisissa sekä yltynyt että yleistynyt.
– Erilaiset rasistiset öyhöttäjät pitävät omia jorinoitaan sananvapautena, Soini päivittelee.
Entinen persupomo tyrmää myös halla-aholaisen maahanmuuttokeskeisen politiikan saavutukset.
– Sanomattakin on selvää, että minun puheenjohtajakauteni jälkeen tähän päivään saakka perussuomalaisilla ei ole ollut mitään vaikutusta maahanmuuttoa koskeviin päätöksiin Suomessa, ei yhtäkään konkreettista läpivietyä toimenpidettä. Tämä ei ole mielipide vaan fakta.
Soini myöntää joutuneensa itse johtamaan puoluettaan kovinkin ottein, ”rautakuolaimilla”.
– Mutta jossain vaiheessa pinna katkeaa, kun joutuu koko ajan paimentamaan aikuisia ihmisiä.
Soini kertoo pohdiskelleensa puolueen johdosta luopumista jo Turun puoluekokouksessa 2015. Se olisi edellyttänyt kuitenkin hänen luottomiehensä Jussi Niinistön suostumista seuraajaksi.
Soinin mukaan hyökkäämään tottunut puolue ei osannut kunnolla puolustaa hallitusvastuuseen noustuaan. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) yhteiskuntasopimushanke ja Euroopan laajuinen pakolaiskriisi koituivat kohtalokkaaksi perussuomalaisten kannatukselle.
Halla-aholaisille ei Soinin mukaan riittänyt mikään ja ”ulina oli korvia särkevää”. Tyytymättömyys puolueen omissa kaadereissa kasvoi ja voimistui ja lahkolaisuuden henki valtasi alaa.
Jussi Halla-aho ei Soinin mukaan sitoutunut missään vaiheessa sen enempää puolueeseen kuin sen hallituspolitiikkaankaan. Puolueessa virinnyt protestihenki kanavoitui ensin Sebastian Tynkkysen valintaan puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi Turun puoluekokouksessa.
Soini myöntää, ettei häneltä löytynyt enää puolueelle samaa intohimoa. Kilometrejä ja vuosia oli takana tarpeeksi.
– En jaksanut, enkä yksinkertaisesti halunnut kuunnella valitusta milloin mistäkin asiasta.
Luopumisajankohdaksi kirkastui kesän 2017 puoluekokous, jolloin tulisi täyteen 20 vuotta eli sama aika jonka Veikko Vennamo oli SMP:n johdossa.
Vallanvaihdossa iso rooli oli perussuomalaisten muista puolueista poikkeavalla suorajäsenyydellä, jonka myötä jokaisella jäsenmaksunsa maksaneella puolueen jäsenellä on puoluekokouksessa äänioikeus.
Puoluekokoukseen Jyväskylään saapuessaan Soini pani merkille, että kokouspaikalla oli paljon hänelle uppo-outoa väkeä, paikan päälle kärrättyjä nuoria miehiä.
– Käytöksestä ja elekielestä näki, että kokouksessa ollaan ensimmäistä kertaa.
Soinin mukaan keväällä 2017 puolueeseen liittyi satamäärin uusia jäseniä, jotka osallistuivat suurin joukoin myös puoluekokoukseen. Halla-ahon tukiryhmän masinoima operaatio ratkaisi puheenjohtajavaalin.
– Tämä on tosiasia, eikä se mutisemalla muuksi muutu.
Soini sanoo, että olisi tullut Halla-ahon kanssa toimeen ”matkan päästä”, mutta Laura Huhtasaaren valinta varapuheenjohtajaksi Jussi Niinistön tilalle oli liikaa – puhumattakaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen valinnasta toiseksi varapuheenjohtajaksi.
– Siitä ei voi sanoa enää mitään järkevää. Vastuu oli poissa.
Soinia korpesi kaiken muun lisäksi se, että kansallismielisen Suomen Sisu- järjestön porukat olivat vieneet äänestyksiin piirien valtaosin yksimielisesti sopimat puoluevaltuuston jäsenten valinnat.
– Se oli kerta kaikkiaan hävytöntä ja melkein onnistui.
Soini huomauttaa, ettei itse hävinnyt Jyväskylässä, koska ei ollut ehdollakaan. Sen sijaan hänen edustamansa vennamolainen perussuomalaisuus koki aatteellisen tappion.
– Se oli tappio myös minulle, hän myöntää.
Soinin mukaan puolueen eduskuntaryhmän hajoamista heti puoluekokouksen jälkeen ei ollut ennalta suunniteltu, eikä asiasta väännetyissä salaliittoteorioissa ole perää.
Soini sanoo ymmärtäneensä puoluekokouksen jälkeen, että eduskuntaryhmä hajoaa joka tapauksessa.
– Sellaista vaihtoehtoa kuin elämä puolueessa ennen puoluekokousta ei ollut enää olemassa, leikkimökistä lähti laudat joka tapauksessa. Aikaa miettiä asiaa ei ollut hukattavaksi.
Soinin mukaan tilanne ”tuntui saatanan pahalta”.
– Tajusin, että en voinut jäädä. Tiesin, että tämän päätöksen kanssa on elettävä loppuelämä. Se on kuitenkin ollut helpompaa kuin silloin ajattelin, Soini kirjoittaa.
Soini sanoo ajaneensa urallaan kahta asiaa: populistista politiikkaa ja katolisen kristinuskon periaatteita.
– Politiikka ja usko ovat menneet minussa sekaisin, oli sitten kysymys ajatuksista, sanoista, teoista tai laiminlyönneistä.
Vaikka Soini ei äänestä nykypersuja, hän sanoo olevansa yhä vennamolainen perussuomalainen ja osallistuvansa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan ”niin kauan, kunnes pienviljelijällä on viiden päivän työviikko”.
– Totta kai mieluummin näkisin perustamani puolueen palaavan vennamolaisille juurilleen kuin tämän nykyisen luomuksen. On täysin mahdollista, että seuraava tai sitä seuraava puheenjohtaja tekee sen. Mitä se merkitsee minulle, jää nähtäväksi.
Soini paljastaa pitävänsä comebackia ajatuksena kiinnostavana, semminkin kun Suomessa sellaista ei sitten Väinö Tannerin päivien ole menestyksellä juuri tehty. Eduskunnassa tai kaupunginvaltuustossa häntä tuskin enää nähdään.
– Paljon pitää tapahtua, jotta minä enää kotimaan päivänpolitiikkaan palaisin. Sen sijaan oven Eurooppaan jätän lukitsematta.
Soini sanoo olevansa ammatillisessa mielessä kotonaan valtioiden välisellä tasolla. Suhteita ja kanavia olisi hyödynnettäväksi joko politiikassa tai bisneksessä.
– Jos teen comebackin Euroopan parlamenttiin, aion pyrkiä EU:n ja Ison-Britannian välisten suhteiden delegaation puheenjohtajaksi. Se olisi sopiva homma emeritusulkoministerille, toinen vaihtoehto on kiertää Britteinsaaria rivikansalaisena, Soini pohtii.