Kiireellinen kysymys ydinjätteestä: "Pitää ratkaista, mitä tehdään"
Olkiluotoon kelpaamattomalle radioaktiiviselle jätteelle täytyy löytää kiireellisesti loppusijoitusratkaisu, kertoo johtaja Tommi Toivonen Säteilyturvakeskuksesta (STUK).
Osa jätteistä on Toivosen mukaan sellaisia, että niitä ei ilman jatkokäsittelyä voida Olkiluotoon loppusijoittaa.
– Pitää myös ratkaista, mitä tehdään, kun Olkiluodon loppusijoitustilat täyttyvät. Kymmenen vuoden kuluttua valtiolle päätyneitä radioaktiivisia jätteitä ei nykyisten sopimusten mukaan enää Olkiluodon loppusijoitustilaan mahdu, Toivanen kertoo STUKin nettisivuilla.
Loppusijoitusta tekeviä laitoksia on Suomessa kolme, yksi molemmilla ydinvoimalaitoksilla ja yksi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta aloittelevalla Posivalla.
– Laitosten lupia on muutettu siten, että muualta tulevan radioaktiivisen jätteen loppusijoitus olisi niissä mahdollista, Toivonen toteaa.
Valtiolle kuuluvien radioaktiivisten jätteiden välivarastointi ja loppusijoittaminen ovat STUKin vastuulla, kirjoittaa Toivonen.
Vuonna 1996 Suomen valtio ja Teollisuuden Voima Oy (TVO) tekivät sopimuksen, jonka perusteella valtio sai käyttöönsä TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan välivaraston ja oikeuden loppusijoittaa sen loppusijoitustilan kalliosiiloihin radioaktiivisia jätteitä.
Pienjätteen vastaanotto Olkiluodossa on ollut katkoksissa viime vuodesta saakka.
– Päällimmäinen syy on se, että vuoden 1996 sopimuksen soveltamisessa syntyneet epäselvyydet halutaan ratkaista ja käytännöt sopia yksityiskohtaisesti ennen kuin varastoon viedään lisää tavaraa.
Radioaktiivisille jätteille ei aina löydetä omistajaa, joka huolehtisi jätteen asianmukaisesta käsittelystä, kertoo johtaja Toivonen.
Valtion vastuulle jääviä radioaktiivisia jätteitä pitäisi olla vain pieni osa hävitettävistä radioaktiivisista aineista, mutta todellisuus on ollut toinen.
Radioaktiivisista jätteistä on aina vastuussa se, jonka toiminnasta niitä syntyy.
Osa radioaktiivista jätteistä jää Toivosen mukaan Suomeen ymmärrettävistä syistä.
– Suomessa löydetään joka vuosi orpoja lähteitä, joilla ei ole omistajaa. Tällaisia orpoja lähteitä löytyy esimerkiksi teollisuus- tai tutkimuslaitosten muuttojen yhteydessä tai varastoja siivotessa. Lisäksi säteilylähteitä tulee Suomeen ulkomailta tuotavan romun mukana. Suomeen jää myös esimerkiksi Neuvostoliitossa tai Venäjällä valmistettuja säteilylähteitä, joita ei nykyään voida palauttaa valmistajalle, Toivonen kertoo.