Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto: Maatilojen sähkölaitteistot huolestuttavassa kunnossa, tulipaloista puolet aiheutuu sähkövioista – "Euroja palaa, kirjaimellisesti"
Suomessa maatilojen määrä vähenee, tuotantosuunnat muuttuvat ja tilojen yksikkökoko kasvaa. Suurimpien tilojen pääsulakkeiden koko on jo satoja ampeereita, eli samaa kokoluokkaa pienteollisuuden kanssa.
Maatilojen tulipalot ovat lukumääräisesti vähentyneet, mutta samalla yksittäiset vahingot ovat euromääräisesti aikaisempaa suurempia.
– Tulipaloista noin puolet aiheutuu sähkövioista. Vuositasolla maatalouden suurpalojen kustannukset ovat noin 30 miljoonaa euroa. Tilalliset maksavat tämänkin laskun kollektiivisesti korkeampien vakuutusmaksujen muodossa, sanoo Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n kunnossapitovaliokunnan jäsen, Paikallis-Sähkö Oy:n aluepäällikkö Veijo Malinen tiedotteessa.
Malisen mukaan maatilojen kunnossapitotarkastuksista noin viidessä prosentissa sähkölaitteistosta löytyy kriittinen, välitöntä vaaraa aiheuttava ongelma, kun taas erinomaisessa kunnossa olevia laitteistoja todetaan olevan vain kolme prosenttia. Lopuissa yli 90 prosentissa tapauksia todetut puutteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti vakavia ja joissakin tilanteissa vaaratilanteita aiheuttavia.
Tyypillisiä vaaratilanteita aiheuttavia puutteita ovat tiedotteen mukaan ihmisten tai eläinten kosketettavaksi paljastuneet sähkölaitteiden jännitteiset osat, laitteiden mekaaniset kulumiset ja löystyneet liitokset, joista pahimmillaan aiheutuu sähköiskun vaara tai tulipalo.
Vakaviksi luokiteltavat sähkölaitteiston kunnon heikkenemisen ongelmat eivät välttämättä aiheuta välitöntä vaaraa, mutta vikatilanteissa ne voivat eskaloitua välitöntä vaaraa aiheuttavaksi – tai vähintäänkin johtaa kalliisiin tuotantokatkoksiin tai merkittäviin tuotannon menetyksiin.
Tyypillinen esimerkki on maadoituksen puuttuminen keskeisistä eläintiloista, kuten parsista.
– Maadoituksen puuttuminen ei vielä itsessään aiheuta vaaraa, mutta vikatilanteessa metalliosiin voi päätyä hengenvaarallinen jännite, jota mikään suojaus ei katkaise pois. Lievemmissä tapauksissa se voi vaikuttaa muilla tavoin eläinten käyttäytymiseen kuten esimerkiksi vähentää lehmien juomista, kommentoi Malinen.
Myös vanhat ja hehkuvat loisteputket ovat yleinen vakavaksi luokiteltava vaara. Loppuun palaneen loisteputken sisältävän valaisimen muovisten putkenpäätyjen lämpötilojen on todettu nousevan jopa 200 celsius asteeseen, jolloin myös kuristin käy kuumana ja tuhoutuu ennen pitkää, pahimmillaan palamalla.
Jos valaisimessa vielä sattuu olemaan rikkinäinen suojakupu ja se sekä ympäristö on pölyinen, tulipalon riski on ilmeinen.
– Nuorempi tuottajasukupolvi on tämän ymmärtänyt ja uusii valaistusta mahdollisuuksien mukaan energiatehokkaampiin, kyseisiin käyttöolosuhteisiin sopiviin ja turvallisempiin led valaisimiin, sanoo Kunnossapitovaliokunnassa valaisimiin ja valolähteisiin perehtynyt Sanpekin Pekka Nuutinen.
Sähköturvallisuuslain mukaan lakisääteiset määräaikaistarkastukset koskevat vain niitä maatiloja, joilla pääsulakkeen koko on enemmän kuin 35 ampeeria.
Käytännössä vaatimus koskee 50 A ja sitä suurempia pääsulakekokoja, eli noin 50 prosenttia suomalaisista tiloista. Toisin sanoen puolet maatiloista jää kokonaan lakisääteisten sähkötarkastusten ulkopuolelle, kertoo Malinen.
Lain perusteella puolet maatiloista on velvoitettu teettämään määräaikaistarkastus kymmenen vuoden välein. Tosin tätä ei moni tilallinen tiedä ja asia tulee esille yleensä vasta paloviranomaisen tarkastuksessa.
Malisen mukaan valitettavan usein maatalousyrittäjät toteavat, ettei kunnossapidolle ole tarvetta, koska lakisääteinen tarkastus on tehty joskus vuosia sitten. Tai laite korjataan sitten, kun ei enää mitenkään toimi.
– Tarkastusten tarkoitushan on, että laitteisto vastaa rakentamisajankohtana voimassa olevia määräyksiä tai standardeja, eikä siinä ole havaittavissa kuluneisuuden, mahdollista puutteellisen suojauksen tai puolitiehen jääneiden asennusten aiheuttavaa vaaraa ympäristölle tai toiminnalle, Malinen täsmentää.
Mikä sitten on sopiva kunnossapidon taso maatilan sähkölaitteistolle? Siihen ei Malisellakaan ole yksiselitteistä vastausta.
– Lain vaatima taso on periaatteessa helppo saavuttaa; kasataan rakennusvaiheessa kaikkien asennettujen laitteiden käyttö- ja huolto-ohjeet, sähköpiirustukset ja tarkastuspöytäkirjat yhteen pakettiin ja pidetään ne visusti tallessa. Lisäksi teetetään määräaikaistarkastukset kymmenen vuoden välein ja korjautetaan niissä havaitut puutteet, luettelee Malinen.
Sähköturvallisuuslain mukaan sähkölaitteiston haltija on vastuussa laitteistonsa turvallisuudesta. Lisäksi on huolehdittava siitä, että laitteiston kuntoa ja turvallisuutta tarkkaillaan ja että havaitut puutteet ja viat poistetaan riittävän nopeasti.
– Valitettavasti lain tarkoittamille haltijoille, tässä tapauksessa maatilayrittäjille, ei yleensä ole laadittu konkreettisia ohjeita tai suuntaviivoja vaatimusten toteuttamiseen, Malinen toteaa.
Maatilojen määrä Suomessa on karkeasti arvioiden puolittunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Rakennuksia poistuu tuotantokäytöstä, ja yhä useammin uutisoidaan niiden tulipaloista.
Moni näistä rakennuksista on saanut uuden elämän erilaisina varastoina, joten samalla palaa myös kalustoa tai irtaimistoa. Viereiset rakennuksetkin ovat vaarassa.
– Käytöstä poistetuissa vanhoissa navetoissa tulee harmittavan usein vastaan purkutöiden aikana tietoisesti tai tiedostamatta vaaralliseen kuntoon jätettyjä asennuksia. Johtoja on katkaistu ja kytkentöjä irrotettu ilman että jännitteen kytkeytymistä on luotettavasti estetty. Puretun lypsykoneen jännitteiset johtimen päät on pahimmillaan työnnetty betoniseinään jääneiden muoviproppujen sisään ja niin edelleen, kommentoi Veijo Malinen.
Maatilojen palovahinkoja ja niiden aiheuttamia henkisiä ja taloudellisia seurauksia on tiedotteen mukaan hämmästelty lukemattomia kertoja toriparlamenttien ja eri medioiden toimesta.
– Maatilojen sähköturvallisuuden parissa toistakymmentä vuotta touhunneena voin vain ihmetellä, ettei tiloja pala tämän enempää. Potentiaalia nimittäin olisi, Malinen puuskahtaa.
– Lainsäädäntöön tulisi sisällyttää velvoite ja ohjeet maatilojen sähkölaitteistojen suunnitelmallisesta kunnossapito-ohjelmasta. Ilman sitä maatilojen suurpalojen merkittävästä vähenemisestä voidaan jatkossakin luultavasti vain haaveilla.